Pasi Örnberg 22.10.2019 2 min

Satavuotias sana tuen perusteena

Suomen valtio on maksanut jonkinlaista asumiseen liittyvää tukea jo 1940-luvulta alkaen. Vuonna 1972 sellaista alettiin maksaa kaikille vähävaraisille lapsiperheille. Kela alkoi maksaa yleistä asumistukea ruokakunnittain vuodesta 1994.

Ruokakunta on terminä hyvin perinteinen. Sitä on käytetty kuvaamaan saman kotitalouden piiriin kuuluvia ihmisiä jo maatalous-Suomen aikoihin yli sata vuotta sitten. Ruokakunnan termi lienee otettu vakinaiseen käyttöön yleisessä asumistuessa siksi, että tuen alkuperäinen tarkoitus oli tukea niitä vähävaraisia lapsiperheitä, joissa perheen isä kävi töissä ja äiti oli lasten kanssa kotona. Perinteinen perhemalli muodosti yhteisen talouden ja tuensaajayksikön, jossa puolisoilla oli keskinäinen elatusvelvollisuus.

Ruokakunnan vanhanaikainen määritelmä aiheuttaa nykypäivänä monelle päänvaivaa.

Yhteiskunnan muuttuessa myös tyypillinen asumistukea saava ruokakunta on kokenut muutoksen. Perinteisen perhemallin jälkeen tyypillisin asumistukea saava ruokakunta on ollut työtön yksinasuva mieshenkilö. Opiskelijoiden siirryttyä asumistuen piiriin vuonna 2017, iso osa tuen saajista on tänä päivänä täysipäiväisiä opiskelijoita. Opiskelijat asuvat usein kimppakämpissä tai työssäkäyvän kumppanin kanssa. Avioliitto on nykyään aiempaa harvinaisempaa, ja avoliitonkin määritelmä alkaa monien mielestä kuulostaa vanhanaikaiselta.

Ruokakunnan vanhanaikainen määritelmä aiheuttaa nykypäivänä monelle päänvaivaa. Hallitusohjelmaan onkin kirjattu yleisen asumistuen kehittäminen yksilöllisempään suuntaan. Tämän on tarkoitus olla yhtenä osana sosiaaliturvan kokonaisuudistusta. Yhteisvastuullisen ruokakuntakäsitteen poistaminen kohdentaisi tuen jokaiselle hakijalle henkilökohtaisten asumismenojen mukaan. Tämä olisi yksi konkreettinen keino päivittää asumistukea.

Asumistukea maksetaan tällä hetkellä vain sille vanhemmalle, jonka luona lapset ovat kirjoilla.

Paljon keskustelua on herättänyt erityisesti lasten kuuluminen ruokakuntaan. Tämän hetkisen lainsäädännön mukaan lapset, vanhemmat ja isovanhemmat kuuluvat samaan ruokakuntaan, vaikka lapsi olisikin täysi-ikäinen ja hänellä olisi käytännössä oma taloutensa. Jos asumistukea kehitettäisiin yksilöllisempään suuntaan, voisi täysi-ikäinen hakija saada oman asumistukensa, vaikka hän asuisikin vanhempiensa luona.

Hallitusohjelmassa mainitaan myös vuorovanhemmuusperheiden aseman parantaminen. Tämä tehdään uudistamalla lapsenhuoltolakia. Koska vuorovanhemmuus on yleistynyt huomattavasti maatalous-Suomen ajoista, nykytilanne aiheuttaa ongelmia asumistuen kannalta. Asumistukea maksetaan tällä hetkellä vain sille vanhemmalle, jonka luona lapset ovat kirjoilla väestötietojärjestelmän mukaan. Sillä ei siis ole väliä, kuinka paljon ja missä lapset tosiasiassa oleilevat.

Yksilöllisempi asumistuki huomioisi lapset mukaan myös vuorovanhemman ruokakuntaan. Tämä kohdentaisi suuremman asumistuen sille huoltajalle, jonka luona lapset tosiasiassa oleilevat. Lapsenhuoltolain muutos ei kuitenkaan aiheuta suoraa muutosta asumistukeen, sillä muutos tarvitaan myös asumistukilakiin. Vuorovanhempien aseman parantaminen ei siis toteudu vielä ainakaan asumistuen osalta.