Прочитайте статтю українською мовою.
Helsinki on toukokuisena arkipäivänä levollisen rauhallinen, Oodi-kirjaston edessä voi melkein kuulla linnun liverryksen. Kontrasti vuoden takaiseen talveen ja hyökkäyssodan uhrina olevaan Ukrainaan on täydellinen. Kun Oksana Horbanovan kotikaupunkia, Dniproa, uhkasivat pommitukset, nainen pakkasi oman ja 12-vuotiaan tyttärensä laukut.
”Kaupungissa soivat hälytyssireenit monta kertaa vuorokaudessa. Menimme aina kylpyhuoneeseen suojaan. Se oli ainoa turvallisempi paikka talossamme, koska siellä ei ollut ikkunoita.”
Oksana kertoo, että tilanne ei miljoonakaupunki Dniprossa ollut niin kauhea kuin muissa Ukrainan kaupungeissa.
”Päätimme lähteä tyttäreni kanssa pakosalle, ennen kuin tilanne muuttuisi todella pahaksi. Kotikaupunkiin jäivät poikani perheineen, aviomies sekä vanhempani.”
Oksana on nyt asunut Suomessa tyttärensä kanssa yli vuoden. He saivat keväällä omat Kela-kortit.
”Siihen asti olimme olleet erilaisten tilapäisten, pakolaisille tarkoitettujen apujen varassa. Kun saimme Kela-kortit, olemme voineet hakea monia tukia. Nyt olemme vähän kuin kansalaisia.”
Pakolaiskaaos Puolassa ajoi Suomeen
Ennen sotaa Oksana vietti omien sanojensa mukaan erittäin hyvää, keskiluokkaista elämää. Hän työskenteli englannin kielen lehtorina yliopistossa.
”Iltaisin annoin vielä yksityistunteja. Perheeni työskenteli pitkää päivää, koska Ukrainassa palkat eivät ole kovin hyvät. Meillä oli kuitenkin joskus varaa myös matkustella – muutaman kerran kävimme lomalla Turkissa.”
“Koska puhun englantia, ajattelin, että minulla on hyvät mahdollisuudet pärjätä jossain toisessa maassa.”
Sitten koitti vuoden 2022 helmikuu. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
”Kaksi viikkoa pelkäsimme ja sitten lähdimme junalla Puolaan. Sitä piti odottaa seisoen pakkasessa 10 tuntia. Kun pääsimme junaan, se pysähteli. Jouduimme jännittämään siellä vuorokauden, sataako pommeja niskaan. Tyttäreni vihaa edelleen junia.”
Kun parivaljakko pääsi Puolaan, Ukrainasta paenneita oli valtavasti. Kolme päivää Puolassa, vastaanottokeskuksen ruuhkassa vietettyään Oksana alkoi etsiä netistä ulospääsyä.
“Koska puhun englantia, ajattelin, että minulla on hyvät mahdollisuudet pärjätä jossain toisessa maassa. Netissä oli sivusto, jossa ihmiset tarjosivat majoitusta ja muuta apua Ukrainan pakolaisille. Sieltä löysin suomalaisen rouvan, joka kertoi, että hänen talossaan olisi huoneisto tarjolla.”
Viimeinen ponnistus väsyneille äidille ja tyttärelle oli lentää Varsovasta Helsinkiin. Lentoyhtiö tarjosi kaikille sotaa pakeneville roiman alennuksen lennoista.
”Kun pääsimme Suomeen, tämä rouva tuli vastaan lentokentälle. Silloin vasta uskalsin huokaista helpotuksesta.”
Elämä jatkuu erossa perheestä
Oksana työskentelee vapaaehtoisena Ukraina-keskuksessa, jossa hän opettaa Suomeen muuttaneille ukrainalaisille englantia.
”Monilla ei ole mitään yhteistä kieltä kantaväestön kanssa. Ukrainalaiset eivät osaa kovin hyvin englantia. Suomen kielenkin opiskelu on hyvin vaativaa. Aloitin itse suomen kielen opiskelut kolmisen kuukautta sitten.”
Nainen on hakenut monia töitä Suomessa, mutta tarjolla on lähes ainoastaan siivoustyötä. Oksana haluaisi työllistyä oman alansa työhön tai vaikka ratikkakuskiksi tai myyjäksi. Hän sai 2023 vuodenvaihteessa tilapäisen työpaikan tulkkina. Siivousyrityksessä hän käänsi työskentelyohjeita ukrainan kielelle.
”Yritys oli työllistänyt paljon ukrainalaisia ja koska kokemukset olivat hyviä, halusi se heitä lisää työskentelemään. Minut palkattiin kuukaudeksi kääntämään turvallisuus- ja työskentelyohjeet. Harmi, että töitä ei ollut pidempään.”
Oksanan tytär opiskelee peruskoulussa koululuokalla, jossa opetuskieli on suomi. Hän on sopeutunut hyvin.
”Tyttäreni osaa puhua hyvin englantia ja muitakin kieliä. Hän auttaa esimerkiksi neljää ukrainasta luokkakaveriaan englannin ymmärtämisessä.”
Tyttö on mennyt Suomessa myös tanssitunneille, mutta ihmettelee kurssilaisten hiljaisuutta. Muihin lapsiin on kuulemma vaikea tutustua.
”Ehkä he ovat ujoja. Muuten olemme tutustuneet moniin suomalaisiin. Käymme esimerkiksi säännöllisesti kävelemässä Keskuspuistossa erään naisryhmän kanssa. Majoittajarouvankin tuttavat ovat ottaneet meidän ystävikseen.”
Ukrainassa olevan perheensä kanssa Oksana juttelee internetin välityksellä tavallisesti päivittäin.
”Onneksi yhteydet toimivat. Äitini kävi Suomessa silmäleikkauksessa. Olisin tahtonut hänen jäävän, mutta hän halusi palata kotiin, koska ei osannut puhua täällä kenenkään kanssa. Hän ei puhu muuta kieltä kuin ukrainaa.”
Suomesta on hakenut tilapäistä suojelua tai turvapaikkaa yli 50 000 Ukrainasta sotaa paennutta 15.2.2023 mennessä.
Kun turvapaikkaan hakenut on asunut Suomessa vuoden, hän voi hakea Kelan etuuksia.
Etuuksia voi hakea, vaikka aikoisi palata Ukrainaan myöhemmin.
Kelan etuuksia on helppo hakea
Ukrainassa sosiaaliset edut ovat täysin erilaiset Suomeen verrattuna.
”Köyhiä tuetaan ja lapsiperheitä silloin, jos perheessä on lapsia enemmän kuin kolme. En oikeastaan tiedä paljon systeemistä, koska emme saaneet mitään tukia siellä”, Oksana sanoo.
Suomessa nainen sai tietoa erilaisista apua tarjoavista tahoista esimerkiksi netistä. Sinne oli perustettu keskusteluryhmiä aiheesta. Pakolaisavusta ja Ukraina-keskuksesta hän sai tietoa Suomessa olemisesta.
”Meillä ei ollut mitään, kun tulimme tänne. Koska mukaan ei voinut ottaa kuin vain pienen laukun, tyttäreni puki päälleen kolme vaatekertaa. Saimme täällä kaiken tarpeellisen onneksi nopeasti”, Oksana kertoo.
Nainen mainitsee, että heitä majoittava rouva auttoi kaikessa. Hän ei esimerkiksi olisi halunnut ottaa vuokraa huoneistosta.
“Olen kuitenkin halunnut maksaa hänelle jonkunlaista korvausta asumisestamme. Se on nyt mahdollista, kun saan asumistukea.”
Vuoden asumisen jälkeen Oksana sai oikeuden Kelan etuuksiin ja Kela-kortin. Se tarkoittaa, että hän on voinut hakea asumistuen lisäksi lapsilisää ja toimeentulotukea. Oksana kertoo, että Kela-kortin ja etuuksien hakeminen ei ollut vaikeaa. Paljon asioita pystyy hoitamaan verkossa.
”Kävin kuitenkin ensin Kelan toimistossa. Hämmästyin, kun oletin, että Kelassa ollaan jotenkin tiukkapipoja, mutta sain lämmintä palvelua. Asiakaspalvelijat neuvoivat minua, kuinka hakemukset tehdään. Olen voinut myös soittaa, jos jotain epäselvää on ollut. Jos hakemuksesta on puuttunut jotakin, minulle on soitettu Kelasta.”
Nainen on positiivisesti yllättynyt täkäläisten ihmisten auttamishalusta.
Kolme kuvaa matkan varrelta
”Missä tahansa, jopa bussipysäkillä, ihmiset kysyvät, miten voisivat auttaa. Jos kysymme neuvoa johonkin paikkaan, ihmiset lähtevät opastamaan meidät perille asti. Osasin odottaa, että suomalaiset ovat ujoja ja varautuneita. He yllättivätkin meidät avoimuudellaan ja ystävällisyydellään.”
Kelan etuudet Ukrainan pakolaisille
Ukrainasta Venäjän hyökkäyssotaa paenneet henkilöt voivat hakea muun muassa seuraavia Kelan etuuksia, kun he ovat asuneet Suomessa vuoden tai työskentelevät Suomessa:
- Kela-kortin, joka oikeuttaa lääkekorvauksiin
- lapsilisää
- yleistä asumistukea
- toimeentulotukea
Sitä ennen tarvitaan:
- ilmoitus Suomeen muutosta
- oleskelulupa, jonka myöntää Maahanmuuttovirasto ja oikeus kotikuntaan
Voit hakea Kelan etuuksia ja Kela-korttia sekä tarkistaa hakemuksesi tilanteen ja oikeutesi sosiaaliturvaan OmaKelassa. Kela-kortin ja lapsilisän voit hakea yhdellä kertaa yhdistelmälomakkeella UA1.
Paitsi OmaKelassa, etuuksia voi hakea myös hakemuslomakkeilla, jotka löytyvät Kelan verkkosivuilta.
Teksti Arja Krank Kuvat, videot ja editointi Miika Kainu
Kuvakarusellin kuvat Oksana Horbanova
