Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilla kerrottaan, että joka viidennellä nuorella ja lähes samalla osalla työikäisistä on mielenterveyden häiriöitä. Tuoreen selvityksen mukaan yhä useampi jää sairauslomalle ahdistuneisuuden vuoksi, ja nuoret naiset ovat tilaston kärjessä.
Syitä häiriön syntymiselle voidaan listata lähes loputtomasi. Työikäisillä psyykkistä kuormitusta voi tulla työpaikalta, kotoa, omasta suvusta – lista on pitkä. Nuorilla koko elämä aiheuttaa hämmennystä. Nuori käy koulua ja harrastaa samalla, kun hän miettii kuka minä olen ja mikä minusta tulee. Kun siihen lisätään paine ystäväpiirin hyväksynnästä, tahtomattaan tulevat fyysiset muutokset ja sosiaalisen median paine, ei ihme, ettei nuori saa ajatuksiaan jäsenneltyä.
Se mikä häiriön lopulta aiheuttaa ja miten kuormitus koetaan, on hyvin yksilöllistä. Häiriön taustalla voi olla myös vanha trauma, joka nousee esiin masennuksen muodossa tai jokin tuoreempi äkillinen elämän mukanaan tuoma muutos tai kriisi, jonka käsittelemiseen omat voimavarat eivät riitä. Siihen vaikuttaa se mitä elämä on ollut, mistä on tulossa ja mikä on elämäntilanne juuri tällä hetkellä.
Tärkein askel kohti toipumista on tunnistaa ja myöntää avun tarve.
Tärkein askel kohti toipumista on tunnistaa ja myöntää avun tarve. On tavallista kääntyä ensimmäisenä oman lähipiirin puoleen, eikä ulkopuolisen avun hakeminen ole aina helppoa. Se saattaa hävettää, ja moni miettii, mitä muut siitä ajattelevat. Joku voi perustella avuntarvettaan turhaksi ”pitäähän nämä asiat itse pystyä ratkomaan, näihin ei kukaan ulkopuolinen osaa sanoa mitään”. Asioihin saa kyllä näkökulmia lähipiirin kanssa keskustelemalla, mutta liian läheltä saatu apu ei aina välttämättä ole se paras apu. Lähipiiri on liian lähellä.
Kelasta voi voi hakea kuntoutuspsykoterapiaa 16 vuotta täytettyään, jolloin ajatuksiaan voi lähteä avaamaan ammattilaisen kanssa. Ammattilainen osaa katsoa asioita neutraalista näkökulmasta. Häneltä puuttuu – onneksi – se värittynyt mielikuva sinusta, joka lähipiirilläsi väistämättä on. Hän kuulee asian niin kuin sinä sen kerrot ja osaa katsoa asioita sinun näkökulmastasi. Terapiassa saat ymmärrystä tunteille ja tapahtumille, joissa olet saattanut kokea jääneesi yksin.
Terapian tavoitteena on lieventää oireita ja lisätä ymmärrystä itsestään, ajatuksistaan ja toimintatavoistaan. Tarkoituksena on tukea ja parantaa työ- ja opiskelukykyä ja antaa avaimia oikeiden ovien takana olevien ajatusten aukaisuun. Terapia kestää 1–3 vuotta, oman tarpeesi mukaan, ja sitä haetaan aina vuodeksi kerrallaan. Joka vuoden jälkeen on mahdollista arvioida terapian tarpeen jatkumista itseään kuunnellen ja yhdessä terapeutin ja hoitavan lääkärin kanssa. Kela korvaa osan terapian kustannuksista ja osa jää itse maksettavaksi. Jos taloustilanteesi on hyvin tiukka, voit hakea itse maksettavaan osuuteen Kelasta toimeentulotukea.
”Minulla oli jo käytössäni ratkaisun avaimet, jonkun piti vain näyttää minulle ovi.”
Eräs asiakas oli hakemassa terapian toista vuotta, kun hän soitti minulle. Hän kertoi epäilleensä alussa terapian hyötyä, mutta haki koska lääkäri käski. Hän oli yrittänyt vuosia ratkoa asioita itse ja lähipiirinsä kanssa – siinä kuitenkaan onnistumatta. Mieleeni jäi se, kun hän sanoi ”eihän me lähipiirin kanssa tästä päästy puusta pitkälle, kun kaikilla oli se oma muuttumaton mielipide. Kolmannella terapiakerralla jo sain terapeutin sanoista oivalluksen siitä, miten asiaa tuli ratkoa. Tuon oivalluksen myötä tajusin, että minulla oli jo käytössäni ratkaisun avaimet, jonkun piti vain näyttää minulle se ovi, joka avata.”
