Anna Heikkinen 21.4.2020 3 min

Emme saa unohtaa

Tänä maanantaina vietetään jälleen sitä päivää, jolloin otan hameeni helmasta kiinni ja niiaan syvään. Päivä, jolloin kiitetään niitä, joiden ansiosta tuona päivänä saamme nostaa lipputankoon oman siniristilippumme. Tuo päivä on kansallinen veteraanipäivä.

Sodassa oli pakon edessä mentävä sinne, minne käskettiin.

Itse kuulun siihen sukupolveen, joka ei ole joutunut sotaa kokemaan. Omat vanhempani syntyivät Itä-Suomeen hieman ennen sotaa. Olen kuullut heidän kertomuksiaan siitä, kuinka evakkoretkellä syntynyt setäni nukkui ensimmäiset elinkuukautensa matkalaukussa. Kuulin pelosta, joita desanttien uhka aiheutti, kun iltaisin piti pimeän pihan läpi kulkea navetasta tupaan. Omien isovanhempieni kuollessa olin sen verran nuori, ettei minulla ollut koskaan mahdollisuutta keskustella heidän kanssaan siitä, millaista elämä oli silloin ennen ja varsinkin sodan aikana. Tiedän isoisäni olleen rintamalla ja kiitollisena luon katseeni hänen sodassa saamiinsa arvomerkkeihin. Nykyajassa voin vain arvailla, mitä tarinoita nämä arvomerkit pitävät sisällään. Nyt ne ovat periytyneet isälleni ja jonain päivänä ne tulevat periytymään minulle.

Viime itsenäisyyspäivän alla satavuotias Jaakko kertoi omista sotakokemuksistaan. Sodassa oli pakon edessä mentävä sinne, minne käskettiin. Näin joutuivat tekemään myös rintamalla palvelleet naiset. Näille naisille ja miehille on aikanaan myönnetty palvelustehtävien mukaan veteraanitunnukset. Tunnukset oikeuttavat saamaan Kelasta rintamalisää. Lisäksi tunnus oikeuttaa saamaan ylimääräistä rintamalisää silloin, jos veteraani saa myös kansaneläkettä. Vuoden 2010 alussa tulleen lainmuutoksen myötä veteraanille alettiin maksaa myös veteraanilisää. Sitä voivat saada Kelasta ne ylimääräisen rintamalisän saajat, joille on myönnetty myös korotettu tai ylin eläkettä saavan hoitotuki.

On oikein ja kohtuullista, että veteraanilisä ja rintamalisä ovat verotonta tuloa.

Suurin osa näistä etuuksista on sidottu kansaneläkeindeksiin, joten niiden määrän kehitys on ollut viime vuosien aikana hyvin maltillista. Siksi otinkin ilolla vastaan tiedon, että 1.4.2020 alkaen veteraanilisän määrä nousi huomattavasti: 50,19 eurosta 125 euroon. On oikein ja kohtuullista, että veteraaneille maksettavat etuudet ovat verotonta tuloa, eivätkä ne vaikuta esimerkiksi eläkkeensaajan asumistuen määrään.

Kela korvaa veteraaneille myös yksityisen hammashoidon kustannuksia sekä vahvistettujen hammashoidon korvausten taksojen mukaisesti, mutta korvausta maksetaan heille muista asiakkaista poiketen myös proteettisen hoidon osalta. Valtiokonttori maksaa sodassa haavoittuneille ja heidän perheenjäsenilleen huoltoeläkkeitä sekä kustantaa veteraaneille ja sotainvalideille erilaisia palveluita joko suoraan tai oman asuinkunnan kautta. Veteraaneilla on mahdollisuus saada sitä kautta kuntoutusta ja apuvälineitä sekä kotiin tuotettavia palveluita kuten esimerkiksi siivous-, kuljetus- ja ateriapalveluita.

Veteraanien tukia saavien joukko harvenee, ja tulevien vuosien aikana ne jäävät historian kirjoihin.

Näitä tukia saavien joukko harvenee vuosi vuodelta, ja tulevien vuosien aikana ne jäävät historian kirjoihin. Raha ja maksettavat etuudet eivät kuitenkaan koskaan korvaa raskaita kokemuksia ja menetyksiä. Nämä henkilöt ja heidän tarinansa eivät saa hautautua historiankirjoihin. Arvokkainta mitä me voimme tehdä on se, että me kerromme näitä tarinoita sukupolvelta seuraavalle. Minulla ei ole enää mahdollisuutta kysyä ukilta tai mummolta tarinaa ukin arvomerkkien takana. Mutta jos sinulla hyvä lukija on, niin kysy, kuuntele ja paina tarinat mieleesi, että voit kertoa niitä eteenpäin. Annamme arvostuksemme heille sillä, ettemme unohda.