Siirry sisältöön

”Torjutuksi tuleminen sattuu”

Espoolainen Runo sai masennusdiagnoosin kahdeksan vuotta sitten. Terapia on auttanut, mutta opinnotkin pitäisi saada päätökseen. Pääsy työelämään on kuitenkin vaikeaa.
Terveys | 17.9.2024
Kuuntele artikkeli

Diagnoosi keskivaikeasta masennuksesta vuonna 2016 ei yllättänyt tuolloin parikymppistä Runoa.

”Tunsin, että on pakko hakea apua, joten diagnoosi oli ikään kuin viimeinen niitti. Tunteet olivat voimakkaita ja koin itsetuhoisuuttakin. Oli helpotus saada tuntemuksille selitys.”

Runoa kiusattiin aikoinaan koulussa eskarista ja ala-asteelta asti. Hänen mukaansa lapsuuden perheelläkin oli osansa – apua ei osattu antaa, ongelmien laajuutta ei ymmärretty.

”Oli tosi vaikea kertoa omista asioista. Opin pullottamaan tunteet jo lapsena ja pääsin helpommalla, jos piilottelin sitä, miten paljon jouduin tekemään töitä näyttääkseni pärjäävältä.”

Koulukiusaaminen muutti vuosien varrella muotoaan, mutta lähes sama luokka ja samat kiusaajat pysyivät lukion loppuun saakka. Kiusaaminen näkyi eristämisenä.

”Minun kanssani ei haluttu tehdä yhtään mitään. Ihmissuhteita ei ollut, ei lapsena eikä myöhemminkään. Henkinen paha olo kärjistyi sitten lopullisesti kahdeksan vuotta sitten: tajusin, etteivät terveet ihmiset tunne niin kuin minä tunnen.”

Runo lähikuvassa.
Runo myöntää, että hänen on vaikea solmia uusia tuttavuuksia kiusaamiskokemusten vuoksi. Opiskelukavereistakin on tullut vain hyvän päivän tuttuja, mutta onneksi puoliso on ollut jo vuosia lähellä ja tukemassa.

Kuntoutusta on tarjolla – uutena Nuoren elo -kurssit

Runo haki apua omalta terveysasemaltaan ja pääsi puolen vuoden päästä psykiatrin vastaanotolle. Tämä teki lähetteen Kelan kuntoutukseen, mutta työttömyyden vuoksi Runo ei pystynyt käymään psykoterapiassa riittävän usein. Omavastuuseen ei ollut rahaa.

Runo oli tietomurron kohteeksi joutuneen Vastaamon asiakkaana kolme vuotta. Hän myöntää. että oli lamauttavaa saada poliisilta kirje, jossa kerrottiin hänen joutuneen kiristyksen kohteeksi.

”Lisäksi on ollut aikamoinen rumba etsiä sopivaa terapeuttia työpariksi. Tapasin useita terapeutteja, ennen kuin onnistui.”

Uuttakin on tarjolla Runon ikäisille, 16–29-vuotiaille: Kela järjestää tänä vuonna ensimmäistä kertaa ryhmämuotoisen Nuoren elo -kurssin.

”Kurssi vaikuttaa hiukan samanlaiselta kuin kuntoutus, jota kävin aikoinaan ja joka tuntui ihan hyvältä. Olen ollut pari kertaa myös vertaisryhmässä, mikä oli hyvä kokemus. Itse kaipaan kuitenkin henkilökohtaista ja intensiivistä yksilöterapiaa, jolla on pitkäkestoisia vaikutuksia – se auttaa parhaiten eteenpäin.”

Kelan suunnittelija Ville Rädyn mukaan Nuoren elo -kurssilla on yksilöllisiä tapaamisia ja keskusteluja sekä vertaistukea etänä toteutettavan ryhmäkuntoutuksen lisäksi. Kurssia toteutetaan ympäri Suomen ja sen sisältö räätälöidään jokaisen osallistujan yksilöllisten tarpeiden ja tavoitteiden mukaan.

”Riittää, kun halu ja motivaatio ovat kohdallaan”, Ville korostaa.

LUE MYÖS
Työuupumus ei katso ikää – Oras-kurssilta alkaa toipuminen kohti uutta työminää
LUE MYÖS
Tutustu Kelan mielenterveyskursseihin

Työharjoittelu­paikka hakusessa

Runo on opiskellut markkinointia ja edennyt opinnoissaan loistavasti. Epätoivoa lisää kuitenkin se, ettei hän saa tutkintoa suoritettua eikä siten pääse töihinkään käsiksi: työharjoittelupaikkaa ei löydy.

”Olen lokakuusta lähtien lähettänyt noin sata hakemusta, joihin ei edes vastata. Alussa tein yhden perusteellisen hakemuksen päivässä, nyt tahti on hiipunut. Hakeminen ei etene, välttelen läppärin ääreen istumista. Torjutuksen tulemisen tunne on lannistavaa, se sattuu sieluun ja tuntuu pahalta.”

Opintotukikuukaudet ovat jo loppuneet, mutta Runo luokitellaan silti täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Taloudellinen tilanne ahdistaa. Koulun uraohjaaja on ollut apuna, mutta ihmeisiin ei hänkään pysty.

”Olen umpikujassa, vaikka olen pärjännyt opinnoissani hyvin ja jopa vuoden etuajassa. Minulla on vaikea solmia uusia tuttavuuksia, koulukaverit ovat vain hyvänpäiväntuttuja. Mutta on varmasti niitä, joilla menee vielä huonommin. Minulla on sentään töissä käyvä puoliso tukena.”

Runo suree niiden kohtaloa, joilla menee vielä huonommin kuin hänellä.

”Kaikki eivät saa tai löydä tarvitsemaansa tukea.”

”Pitkät jonot mielenterveyspalveluihin turhauttavat.”

Harrastukset vievät mukanaan

Masennuksen lisäksi Runolla on ollut uniongelmia. Ne voivat liittyä ADHD-epäilyyn eli aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöön. Runon kohdalla myös autismia on epäilty. Hän on päässyt HUSin erikoissairaanhoidon piiriin ja saanut sieltä palvelusetelin yksilöterapiaan.

”Olen aina ollut aidosti erilainen. Nykyään voin uppoutua vaikka 12 tunniksi kännykkään tai johonkin harrastukseen. ADHD näkyy harrastuskirjossa: ompelen, virkkaan, neulon, ohjelmoin, teen kaikenlaista taidetta, tanssin, kokkaan tai leivon. Samalla kun puhun puhelimessa, viikkaan puhtaita pyykkejä.”

Runon mukaan some tarjoaa arjen dopamiinia, sieltä on helppo mielihyväntunteita. Hän seuraa Tiktok-videoita – ammatillinen uteliaisuus ajaa katsomaan muun muassa markkinointiin liittyviä sisältöjä.

Tärkeä harrastus on pöytäroolipelit, joita viiden hengen vakiporukka pelaa silloin tällöin. Runo vetää yhteisöllistä tarinankerrontaa ja esittää erilaisia tilanteita, joissa muut omine hahmoineen toimivat oman halunsa ja pohdintansa mukaan.

 

Runo kuvattuna ikkunan takaa.
Työharjoittelupaikan hakemiseen Runo käytti alussa jopa työpäivän verran aikaa ja yritti olla ensimmäinen, joka lähetti hakemuksen. Hänen mielestään työn löytäminen on tuuripeliä, jota ei pysty itse hallitsemaan.

Miten saisi toivoa?

Runon mukaan mielenterveysongelmista kärsivän nuoren on vaikea saada apua. Pompottelu paikasta toiseen on tyypillistä ja jonot ovat pitkiä, mikä turhauttaa entisestään.

”Minulla on ollut tuuria avun hakemisen ja terapeuttien kanssa. On ymmärrettävää, etteivät kaikki jaksa paneutua etsiskelyyn.”

Runo sanoo elävänsä päivän kerrallaan.

”On vaikea luottaa, että tulevaisuudessa tilanne paranisi. Toivottomuus on läsnä koko ajan.”

Kelan Ville Räty toteaakin, että myös Kelan palveluissa näkyy nuorten pahoinvointi – viidesosa nuorista kärsii mielenterveysongelmista. Hän toivoisikin, että terveydenhuolto löytäisi ne asiakkaat, joille kuntoutus olisi tarpeen.

Haastateltava esiintyy jutussa nimimerkillä.

Uusi Nuoren elo -kurssi tukee mielenterveyttä

Kelan Nuoren elo -kuntoutuskurssin kohderyhmänä ovat yleisimmistä mielenterveyshäiriöistä kärsivät nuoret. Kyseessä on uusi palvelu, jonka toteutuksessa on kuultu nuoria.

”Nuoret eivät halua lähteä kotoa kuntoutukseen. Etäkuntoutuksen on todettu olevan yhtä tehokas, mutta se vaatii halun osallistua ja riittävän motivaation”, toteaa suunnittelija Ville Räty.

Nuoren elo -kurssi on hybridimalli, jossa on yksilöllisiä tapaamisia, ryhmämuotoista etäkuntoutusta, verkkokuntoutusta ja keskusteluja asiantuntijoiden kanssa.

Nuoret naiset ovat yleensä rohkeampia hakemaan apua, mutta Ville toivoisi, että myös pojat ja nuoret miehet löytäisivät kuntoutuksen piiriin.

”Tavoitteena on tarjota tukea ja ohjausta nuoren elämäntilanteeseen ja arjessa selviytymiseen. Turvallisen ympäristössä voi vapaasti ilmaista tunteitaan ja kertoa kokemuksistaan. Kun voimavarat ja valmiudet lisääntyvät, nuori pystyy osallistumaan aktiivisesti elämään yhteiskunnassa.”

Kurssille voi hakea täyttämällä hakemuslomakkeen ja liittämällä mukaan lääkärin B-lausunnon, jossa suositellaan kuntoutusta. Suomenkielisiä kursseja voidaan järjestää jopa 42 vuodessa ja ruotsinkielisiä kaksi. Yhdelle kurssille otetaan kymmenen osallistujaa.

Hae kurssille, jos

  • olet 16–29-vuotias
  • sinulla on todettu lievä tai keskivaikea masennus tai ahdistuneisuushäiriö
  • mielenterveyden häiriö rajoittaa opiskelu-, työ- tai toimintakykyäsi
  • tavoitteenasi on opiskelu- tai työelämään siirtyminen tai siellä jatkaminen.

Teksti Tarja Västilä Kuvat ja videot Vilja Harala

  • Mistä haluaisit lukea?

    Ehdota juttuideaa Kelan Elämässä-median toimitukselle.