Siirry sisältöön

Liikkuvuusavustus auttoi kattamaan muuttamisesta koituneita kuluja

Jäisikö työttömäksi Helsinkiin vai muuttaisiko työn perässä monen sadan kilometrin päähän vieraalle paikkakunnalle? Tätä mikrobiologi Suvi Suurnäkki pohti miehensä kanssa viitisen vuotta sitten. Kun perhe päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon, liikkuvuusavustus auttoi kattamaan muuttamisesta koituneita kuluja.
Työ & Toimeentulo | 17.5.2022
Kuuntele artikkeli

Kun Helsingistä muuttaa Jyväskylään, jossa ei ole koskaan käynyt ja josta ei tunne yhtään ketään, voi mielessä pyöriä monenlaisia uhkakuvia.

Mitä jos arki käy tylsäksi? Entä jos uudella paikkakunnalla ei tutustu kehenkään? Tuleeko vanhaa kotikaupunkia kova ikävä?

Ja ennen kaikkea: entä jos työ, jonka perässä koko perhe muuttaa, on pettymys? Entä jos koko muutto onkin hirveä virhe?

Tätä kaikkea on ajatellut Suvi Suurnäkki. Entinen helsinkiläinen, nykyisin onnellinen jyväskyläläinen.

Viisi vuotta sitten Suvi, hänen miehensä ja heidän kaksivuotias lapsensa pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa kasaan ja siirsivät koko elämänsä 275 kilometrillä pohjoiseen.

Työn perässä muuttaminen oli yhteinen päätös

Suvi valmistui mikrobiologiksi Helsingin yliopistosta vuonna 2011.

Opiskeluaikanaan Suvi ei juuri ollut ajatellut työllistymisnäkymiään. Kun työnhaun aika sitten opintojen loppuessa tuli vastaan, tuli tilanne hänelle hieman yllätyksenä.

”Tuntui, että siinä kohtaa tiesin enemmän työttömiä kuin työllistyneitä mikrobiologeja”, hän sanoo.

Niinpä hän jäi yliopistolle tekemään väitöskirjaa ja väitteli tohtoriksi vuonna 2015. Samana vuonna syntyi hänen esikoisensa.

Kun työsopimus yliopistolla päättyi, Suvi aloitti työnhaun. Yksittäiseen paikkaan saattoi olla pitkälti toistasataa hakijaa, ja näiden joukosta löytyi aina niin päteviä ehdokkaita, etteivät Suvin mahdollisuudet olleet häävit.

Aika nopeasti Suville ja hänen miehelleen kävi selväksi, että Suvin työllistyminen olisi yhteinen tavoite, jonka perässä perhe voisi muuttaa mihin tahansa Suomen sisällä. Jos koulutusta vastaava työ löytyisi, voisi Suvin mies laittaa oman työnsä tauolle.

Suvi Suurnäkki istuu keittiön pöydän ääressä ja katsoo tietokonetta.
Muutto vieraalle paikkakunnalle työn perässä oli jälkikäteen ajateltuna ainoa oikea ratkaisu, sanoo Suvi Suurnäkki. ”Jos muutto olisikin alkanut kaduttaa, olisi aina voinut muuttaa poiskin.”

Asunnon etsimiselle oli selkeät kriteerit

Kun työnhakua oli takana yhdeksän kuukautta, avautui Jyväskylän yliopistossa kiinnostava paikka. Projektityöhön haettiin tutkijatohtoria, joka tiesi hajuaineista, joita voi kertyä kalaan. Sattumalta Suvi oli sivunnut tätä väitöskirjassaan.

Ensimmäinen haastattelukierros järjestettiin Skypen välityksellä. Toinen haastattelu sovittiin Jyväskylään kaksi viikkoa myöhemmin. Haastattelukierrosten välissä projektin rahoitus oli muuttunut niin, että alun perin puolen vuoden mittainen pesti tulisi todennäköisesti kestämään pidempäänkin – jopa 2,5 vuotta.

Kun Suville sitten tarjottiin paikkaa, ei asiaa tarvinnut paljon pohtia.

”Vaihtoehtoja oli kaksi. Joko ottaisin työn vastaan tai jatkaisin työttömänä.”

Niinpä Suvin mies ilmoitti työnantajalleen, että jäisi puoleksi vuodeksi hoitovapaalle kaksivuotiaan lapsen kanssa. Jatkosta ei vielä ollut varmuutta, mutta vähintään niin pitkäksi ajaksi perhe muuttaisi Keski-Suomeen.

Sitten he alkoivat etsiä vuokra-asuntoa.

”Etsimme asuntoa, jossa olisi joku perhepuisto lähellä ja josta töihinkin olisi lyhyt matka. Juuri muita toiveita asunnon suhteen ei ollut, kun emme tunteneet kaupunkia ja ajattelimme, että arki pyörii työpaikka–leikkipuisto–ruokakauppa-akselilla.”

Kun he sitten saivat tarjouksen sopivasta asunnosta, he ottivat sen vastaan ja alkoivat järjestellä muuttoa.

Päätös muuttaa työn perässä oli perheelle oikea ratkaisu.

”Uuden arjen käynnistäminen tuntui kukkarolla” – Liikkuvuus­avustus auttoi kustannuksissa

Jos lapsiperheen muuttoa parinsadan kilometrin päähän pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi `rankka`.

”Koetimme etsiä muuttofirmoja, mutta välimatka teki niistä meille aivan liian kalliita. Muutimme parissa erässä isäni pakettiautolla.”

Kun muuttokuormat oli hoidettu, Suvi ja hänen miehensä kävivät vielä henkilöautolla Helsingissä siivoamassa vanhan asunnon. Kun urakka oli valmis, he menivät yöksi hotelliin. Aamulla he palauttivat avaimet ja ajoivat Jyväskylään. Seuraavana päivänä Jyväskylässä alkoivat Suvin työt.

Pitkän välimatkan muutto vaati paitsi aikaa ja logistisia järjestelyitä, myös rahaa. Suoria kustannuksia tuli niin työhaastatteluista ja asunnon etsinnästä kuin muuttomatkoista vanhan ja uuden kotikaupungin välillä. Myös uuteen kotiin asettuminen ja uuden arjen käynnistäminen Jyväskylässä tuntuivat kukkarolla.

Kulujen kattamiseen Suvi sai työttömyyskassastaan liikkuvuusavustusta. Työsopimus kirjoitettiin aluksi puoleksi vuodeksi, ja Suvi sai liikkuvuusavustusta 60 kalenteripäivälle. Avustuksen hakeminen sujui helposti kassan verkkopalvelussa.

”Liikkuvuusavustus oli mielestäni aika merkittävä, ja se auttoi aika kivasti kustannuksista, joita paikkakunnan vaihtamisesta väistämättä tuli”, Suvi sanoo.

Uudelle paikka­kunnalle kotiutuminen kävi lopulta helposti

Vaikka muuttopäätös oli ollut yksinkertainen, ei elämän siirtäminen vieraalle paikkakunnalle silti ollut helppoa.

”Emme olleet koskaan käyneetkään Jyväskylässä ennen haastatteluani. Meillä ei ollut sukua eikä ystäviä täällä. Mietimme, onko meille Jyväskylässä mitään tekemistä, kaipaammeko ystäviämme, viihdynkö työssäni ja viihtyykö puoliso kotona lapsen kanssa.”

Sormea napsauttamalla myös koko arki muuttui toiseksi: uusi paikkakunta, uusi koti, uusi työpaikka. Kaikki arjen palikat tuli järjestää uudelleen. Missä oli lähin kirjasto, mikä oli paras reitti ruokakauppaan? Alkuun arki olikin Suville ja hänen miehelleen hyvin väsyttävää, ja he pohtivat, oliko muutossa sittenkään järkeä.

Suvi Suurnäkki kävelee ulkona.
Asunnon etsiminen, muuttokuorman kuljetus ja pakolliset hankinnat – muuttaminen toiselle paikkakunnalle on kallista puuhaa. ”Liikkuvuusavustus auttoi aika kivasti kustannuksista, joita paikkakunnan vaihtamisesta väistämättä tuli”, Suvi muistelee.

Kuitenkin elämä alkoi melko nopeasti asettua uomiinsa. Suvin työ oli mielekästä, ja hänen puolisonsa viihtyi kotona lapsen kanssa. Nopeasti Jyväskyläkin alkoi näyttäytyä sympaattisena kaupunkina.

Pienessä kaupungissa on Helsinkiin nähden myös etunsa, Suvi sanoo nyt. Pikkukaupungissa kaikki on lähellä. Siinä missä työmatkoihin ennen kului tunti suuntaansa julkisilla, lyheni työmatka kymmeneen minuuttiin kävellen. Aikaa perheen kanssa oli yhtäkkiä paljon enemmän.

Kotiutumista helpotti sekin, että Suvi löysi töistä kavereita, ja mies tutustui muihin lapsiperheellisiin perhekerhoissa ja muskarissa.

Puolen vuoden kuluttua muutosta Suville tarjottiin työsopimukseen jatkoa, ja päätös oli nopeasti valmis. Suvin mies irtisanoutui työpaikastaan pääkaupunkiseudulla ja jatkoi hoitovapaataan. Kun hoitovapaa tuli päätökseensä, hän sai työpaikan Jyväskylästä.

Jälkikäteen ajateltuna päätös muuttaa on Suvin mielestä ollut perheelle ainoa oikea ratkaisu.

”Hermoilu oli turhaa. Mitkään kauhukuvistamme eivät toteutuneet, ja jos muutto olisikin alkanut kaduttaa, olisihan täältäkin päässyt muuttamaan pois.”

Juuri nyt Jyväskylässä on kuitenkin hyvä.

Liikkuvuus­avustus kannustaa muuttamaan työn perässä

  • Liikkuvuusavustus kannustaa työtöntä työnhakijaa vastaanottamaan työ oman työssäkäyntialueensa ulkopuolelta.
  • Korvaa muutosta ja/tai matkoista kertyneitä kustannuksia.
  • Voidaan maksaa työttömyysetuuteen oikeutetulle henkilölle, joka
    • muuttaa työn perässä toiselle paikkakunnalle tai
    • ottaa vastaan vähintään kahden kuukauden mittaisen työsuhteen tai osa-aikatyön, jossa päivittäiseen edestakaiseen työmatkaan kuluu vähintään kolme tuntia (kokoaikatyö) tai kaksi tuntia (osa-aikatyö).
  • Voidaan maksaa myös työhön liittyvän koulutuksen ajalta, jos työpaikan saaminen sellaista edellyttää.
  • Haetaan taholta, joka työttömyysajalta maksaa työttömyyskorvausta – siis Kelasta tai omasta työttömyyskassasta.
  • Maksetaan viideltä päivältä viikossa ja työsuhteen kestosta riippuen 30, 45 tai 60 kalenteripäivältä.
  • Määrä on 34,50 euroa päivässä.
  • Jos työ- tai koulutuspaikka on yli 200 kilometrin päässä, voidaan avustukseen maksaa korotusosaa 4,91 euroa päivässä.
  • Perheeseen kuuluvista alaikäisistä lapsista voidaan maksaa lapsikorotusta. Sen määrä on sama kuin työttömyysetuuksissa, eli
    • yhdestä lapsesta 5,4 euroa päivässä
    • kahdesta lapsesta yhteensä 7,95 euroa päivässä
    • kolmesta tai sitä useammasta lapsesta yhteensä 10,25 euroa päivässä.

Asiantuntijana juristi Antti Ristimäki, työttömyysturva- ja asumistukiryhmä, Kela

Teksti Anne Ventelä Kuvat, videot ja editointi Jesse Liimatainen

  • Mistä haluaisit lukea?

    Ehdota juttuideaa Kelan Elämässä-median toimitukselle.