Koti & Perhe 8 min

Kolme vuotta kotoutumista – Maryam oppi kielen, opiskeli ja sai töitä

Maryam Mousapour pakeni lastensa kanssa sotaa kauas vieraaseen maahan. Kotoutuminen Suomeen ei ole ollut helppoa, mutta elämä järjestyi pikkuhiljaa. Eniten tarvittiin ystäviä selittämään suomalaista kulttuuria.

Kuuntele artikkeli
teksti Tuija Siljamäki kuvat Mikko Vähäniitty 4.12.2018

Maryam Mousapour opiskelee lääketieteen opintoihin valmentavassa koulutuksessa.

Afganistanilainen Maryam Mousapour syntyi Iranissa. Hänen perheensä oli paennut sinne sotaa jo vuonna 1970. Maryam kävi koulussa, kuten muutkin Iranissa asuvat lapset. Vasta lukiossa hän tajusi olevansa erilainen kuin muut, maahanmuuttaja. Häntä ja toista afganistanilaistyttöä kiusattiin. Maryam meni naimisiin 15-vuotiaana, kävi lukion loppuun ja muutti kauas Teheranista miehensä kotiseudulle. Muutaman vuoden sisällä hän sai kaksi lasta: tytön ja pojan.

Iraniin perhe olisi varmasti jäänytkin, mutta sitten aviomies kuoli. Kuten afgaanikulttuurissa on tapana, miehen perhe halusi lapset itselleen. Maryam kuitenkin halusi pitää lapset lähellään ja kasvattaa heidät jossakin rauhallisessa maassa, joten hän anoi turvapaikkaa Suomesta. He pääsivät kiintiöpakolaisina Suomeen. Poika oli silloin seitsemänvuotias ja tytär yhdeksän.

Suomesta Maryam tiesi etukäteen vain Nokian kännykät. Infopäivässä kerrottiin, että Suomessa on paljon metsää ja järviä.

Tämä oli outo maa, jonka kieltä hän ei osannut yhtään ja jonka kulttuurista hän ei tiennyt mitään.

Sen hän näki omin silmin keväällä 2011, kun hän astui ulos lentokoneesta Jyväskylän Tikkakosken lentokentällä. Häntä hämmästytti, miten raikasta ilma oli hengittää. Siellä täällä oli vielä lunta. Sää oli kuin Iranissa talvisin. Vastassa olivat sosiaalityöntekijä ja aiemmin tullut afgaaniperhe.

Maryamia pelotti. Tämä oli outo maa, jonka kieltä hän ei osannut yhtään ja jonka kulttuurista hän ei tiennyt mitään. Kiusataanko täälläkin? Ovatko ihmiset kohteliaita?

Asunto oli niin tyhjä, että seinät kaikuivat. Oli kolme patjaa, vuodevaatteita ja vähän astioita. Poika kysyi: ”missä kaikki tavaramme ovat?” Hän halusi palata omaan sänkyynsä.

Naapureiden kanssa ei ollut yhteistä kieltä. Kerrostalon pihalla oli leikkipaikka, jonne Maryamin lapset menivät leikkimään. He oppivat muilta pihan lapsilta muutaman sanan suomea, kuten miten sanotaan ”minun nimi on”. Syksyllä lapset aloittivat koulun.

Seuraava talvi oli Maryamille järkytys. Hän ei osannut pukeutua pakkasiin, ja farkut jäätyivät kiinni ihoon.

Maryam on tehnyt aktiivisesti vapaaehtoistyötä maahanmuuttajien parissa, muun muassa perustamassaan Keski-Suomen afganistanilaiset -yhdistyksessä.

Peruskoulun kautta lähihoitaja­koulutukseen ja työelämään

Aluksi maahanmuuttajaa auttavat sosiaaliohjaaja ja sosiaalityöntekijä, esimerkiksi hakemusten ja lomakkeiden täyttämisessä.

”Pitää vain luottaa, että menee oikein. Et itse osaa mitään. Et ymmärrä, mitä tulkki kääntää. Mitä tarkoittaa Kela-kortti ja henkilötunnus? Mikä on asumistuki? Mikä toimeentulotuki?” Maryam kuvaa.

Hänen oli vaikea ymmärtää näitä käsitteitä, koska Iranissa ei ole asumistukea tai toimeentulotukea. Ensimmäistä kertaa elämässään hän sai henkilötunnuksen.

Maryam joutui opettelemaan monen asian vaikeimman kautta, koska ei tuntenut ketään toista samassa tilanteessa ollutta.

”Iranissa meidät eroteltiin iranilaisista erilaisella henkilöllisyystodistuksella. Täällä sain saman Kela-kortin kuin kaikilla suomalaisillakin on”, Maryam iloitsee. Kela-kortti on sairausvakuutuskortti, jota tarvitaan apteekissa ja yksityisessä terveydenhuollossa.

Maryam joutui opettelemaan monen asian vaikeimman kautta, koska ei tuntenut ketään toista samassa tilanteessa ollutta, joka olisi voinut opastaa häntä. Niinpä hän suhtautui aluksi epäluuloisesti esimerkiksi sosiaalityöntekijöihin.

”Iranissa sosiaalityöntekijä tarkoitti, että elämä on pahasti pielessä. Luulin, että he vievät lapset, jos heille kertoo ongelmistaan. Se ei ollut totta. Yksinhuoltajana sain monenlaista apua.”

Maryam meni heti suomen kielen kurssille ja sitten aikuisperuskouluun. Muutama vuoden jälkeen hän pääsi lähihoitajakoulutukseen ja valmistui 2017. Työt hän aloitti lähes saman tien. Hän on ollut töissä kotihoidossa, palvelutalossa ja sairaalassa.

Ystäväperhe tutustutti suomalaiseen kulttuuriin

Maahanmuuttajapalvelujen kautta löytyi suomalainen ystäväperhe, jonka luona Maryamin perhe vieraili alkuvuosina kerran kuussa. ”Mummu” ja ”pappa” auttoivat kaikessa, esimerkiksi paperiasioissa. He selittivät suomalaisista tavoista ja opettivat kieltä kärsivällisesti. Heidän luona kyläilessään Maryam on oppinut suomalaisesta kulttuurista kaikkein eniten.

Tasa-arvo oli yllätys. Maryam ihmetteli, miten kunnioittavasti pappa kohteli mummua ja teki kotitöitä.

”Siitä tuli hyvä olo.”

”Nykyisin, kun käymme mummun ja papan luona kylässä, keskustelemme maailman tapahtumista.”

Ystäväperheen luona lapset oppivat arvostamaan lukemista. Mummu tai pappa luki joka ilta iltasadun. He olivat säästäneet omien lastensa leluja, ja pappa leikki legoilla pojan kanssa. Myös Afrikan tähteä pelattiin. Iltapalapöydässä istuttiin pitkään ja keskusteltiin.

”Meidän kulttuurissamme syödään aina yhdessä. Lasten pitää kunnioittaa aikuisia ja teititellä heitä. Lapset saattavat pelätä vanhempiaan. Täällä lapset oppivat ilmaisemaan mielipiteensä ja heitä arvostettiin. Se on tosi hyvä! Nykyisin, kun käymme mummun ja papan luona kylässä, keskustelemme maailman tapahtumista.”

Oma kotimaa on jäänyt sodan takia vieraaksi

Maryam on pohtinut omaa identiteettiään. Hän ei ole koskaan nähnyt omaa maataan, Afganistania, mutta on kuullut siitä paljon äidiltään ja isältään.

Maryamin isoisällä oli lähellä Iranin rajaa Afganistanissa maatila, jossa tämä viljeli vesimelonia, tomaatteja ja kurkkuja. Maryamin isä kasvatti siellä kukkia. Vanhemmat välittivät tyttärelleen afganistanilaista ruoka- ja pukeutumiskulttuuria.

”Iranissa puhutaan persiaa, mutta perheen kesken puhuimme daria. Kieli on sama, mutta eri murre. Vaikka olen syntynyt Iranissa, en koskaan saanut Iranin kansalaisuutta. Tunnen kuitenkin Iranin paljon paremmin kuin oman maani. Lasten on vaikea ymmärtää tätä. Olen selittänyt heille, että sodan vuoksi emme voi asua omassa maassamme.”

Nyt isä on palannut Afganistaniin ja äiti on vakavasti sairaana Saksassa. Maryam pitää yhteyttä sukulaisiin puhelimella tai tietokoneella.

Vaikeimmat ajat ovat takanapäin, uskoo seitsemän vuotta Suomessa asunut Maryam. Kotoutuminen on vaatinut sinnikkyyttä ja aktiivisuutta. Lapsetkin ovat löytäneet paikkansa Suomessa. Tytär käy lukiota ja poika yläkoulua.

Kielen opiskelu vaatii aktiivisuutta – ”Pitää itse etsiä tie”

Maryamilla meni kotoutumiseen kolme vuotta. Hänen mielestään maahanmuuttaja on kotoutunut sitten, kun on oppinut kieltä, saanut opiskelu- tai työpaikan, pystyy hoitamaan omat paperiasiansa ja on tutustunut suomalaisiin.

”Alussa pelkäsin lähestyä suomalaisia ja puhua. Aloin puhua, kun olin apteekissa työharjoittelussa. Jos haluaa asua täällä, pitää opetella kieltä.”

Maryamin mielestä parasta kotoutumista lapsille on ollut koulunkäynti.

Aluksi Maryam käytti asioiden hoitamisessa englantia ja muutamia kertoja myös tulkkia. Lapset oppivat suomen kielen vuodessa. Tyttö on nyt 16-vuotias ja poika 14. Maryamin mielestä parasta kotoutumista heille on ollut koulunkäynti.

Maryam suosittelee olemaan aktiivinen kielen opiskelussa: voi lukea selkokielisiä uutisia vaikka sanakirjan avulla ja pyytää suomalaisia selittämään.

”Pitää itse etsiä tie, joka auttaa oppimaan. Nyt ymmärrän joka sanan ja löydän kaikki tarvitsemani tiedot Kelan nettisivuilta. Siellä on selitetty kaikki. Myös kaikki itseä koskevat päätökset löytyvät sieltä.”

Maryam toivoisi, että Kelassa olisi enemmän maahanmuuttaja­taustaisia asiakaspalvelijoita. Nyt esimerkiksi Jyväskylässä on englannin- ja arabiankielisiä, mutta ei darinkielisiä asiakaspalvelijoita, vaikka Jyväskylässä asuu paljon afganistanilaisia. Maryam on auttanut heitä vapaaehtoisena.

”Monet maahanmuuttajat nyökyttelevät, vaikka eivät ymmärrä ja kysyvät sitten jälkeen päin minulta. He eivät halua näyttää tietämättömyyttään. Olen auttanut heitä, koska tiedän omasta kokemuksestani, miten vaikeaa se voi olla. On parempi tietää nämä asiat heti.”

Siksi Maryam halusi osallistua Jyväskylän kaupungin kotoutumis­palvelujen järjestämään ensimmäiseen kokemusasiantuntija­koulutukseen viime kesänä.

Kokemusasiantuntija auttaa Suomeen kotoutumisessa

Marymin mielestä kokemusasiantuntijan apu voi jouduttaa kotoutumista.

”Ihmisten on hyvä oppia hoitamaan asiansa itse. Suurissa ongelmissa pitää auttaa, mutta myös itselle pitää antaa vastuuta. Ei anneta kaikkea valmiina. Olisi hyvä, jos kotoutumisen ohjaaja olisi itse ollut maahanmuuttaja. Silloin hän voi selittää myös kulttuurista. Kokemusasiantuntija voisi toimia välittäjänä maahanmuuttajan ja virkailijan välillä.”

Maryam on vieraillut kokemusasiantuntijana jo esimerkiksi kotoutumispalvelujen naistenryhmässä.

”Kerroin, mitä palveluja itse olin käyttänyt ja oikaisin väärinkäsityksiä. Toivon, että muutkin tahot kuin kotoutumispalvelut alkavat käyttää kokemusasiantuntijoita.”

Maryam on kohdannut rasismia ja hänen lapsiaan on kiusattu, mutta päällimmäisenä on silti kiitollisuudentunne. Hän aikoo jäädä Suomeen, opiskella lisää ja tehdä töitä. Hänen unelma-ammattinsa oli jo nuorena lääkäri. Nyt sen toteuttaminen ei tunnu enää mahdottomalta.

”Haluan antaa takaisin sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Ihmisellä pitää olla tavoitteita.”

Nykyisin Maryam osaa pukeutua Suomen äärimmäisin säihin.

Vinkit Kela-asiointiin maahanmuuttajille

  • Kotoutumisvaiheessa on paljon viranomaisasioita hoidettavana. Kannattaa varata aika Kelan palvelupisteeseen. Useimpiin Kelan palvelupisteisiin voi varata ajan. Ajan voi varata netissä, puhelimitse tai Kelan palvelupisteessä.
  • Kelassa arvioidaan, tarvitsetko tulkkia. Jos asian hoitaminen ei onnistu suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi eikä sinulla ole tuttavaa, joka voisi auttaa, Kela voi tarjota ilmaista tulkkipalvelua.
  • Tulkkipalvelua varten varataan uusi aika. Tulkkina toimii ammattitulkki tai kielitaitoinen Kelan työntekijä. He ovat vaitiolovelvollisia eli he eivät saa puhua asioistasi muille.
  • Voit myös ottaa asiointikäynnille mukaan kielitaitoisen ystävän tai sukulaisen avuksi. Hänen on oltava täysi-ikäinen. Alaikäistä tuttavaa/sukulaista/lasta ei voi koskaan käyttää tulkkina.
  • Voit antaa toiselle henkilölle oikeuden hoitaa Kela-asian puolestasi allekirjoittamalla valtakirjan. Ilman valtakirjaa ei voi asioida toisen puolesta.
  • Venäjänkielinen puhelinpalvelu palvelee numerossa 020 6344 901 ma–pe kello 10–12 ja 13– Arabiankielinen puhelinpalvelu palvelee numerossa 020 6344 902 ti–to kello 10–12 ja 13–15.
  • Kelan selkoesitteet kertovat palveluista helppolukuisella suomen kielellä.