”Vauva oli kolme kuukautta ja palasit töihin! Aika hurjaa”, toteaa 3- ja 5-vuotiaiden poikien äiti Iida Latva, kun kuuntelee mummunsa Paula Lehtisen muistoja. Iida, Iidan äiti Maija Latva ja tämän äiti Paula ovat kokoontuneet Iidan kotiin kahvipöydän äärelle keskustelemaan äitiydestä. Kolmen sukupolven naiset tunnistavat äitiydessä olevan paljon samaa vuosikymmenestä riippumatta, mutta myös muutoksia on tapahtunut.
”Varhainen työhön palaaminen tuntui 1960-luvulla luonnolliselta. Äitini ja isäni olivat hyvässä kunnossa ja hoitivat Maijaa päivät. Joihinkin perheisiin palkattiin kotiapulainen, kun vauva syntyi. Aika yleistä oli myös se, että äiti jäi kokonaan kotiin hoitamaan lapsia ja kotia”, Paula Lehtinen sanoo.
Paulasta tuntui tuoreena äitinä sen sijaan pahalta se, että synnytyssairaalassa vauvat koottiin yhteen tilaan ja hoitajat huolehtivat heistä. Äitiensä luokse vauvat tuotiin pääasiassa vain silloin, kun kello näytti imetysaikaa.
”Tässä asiassa asiat ovat menneet parempaan suuntaan. Muistan, miten kaipasin ensi hetkestä lähtien Maijaa ja myöhemmin hänen pikkusiskoaan Eevaa syliini sairaalassa”, Paula sanoo. Eikä puhettakaan, että isä olisi voinut pitää vauvaa sylissä tai katkaista napanuoran, kuten usein nykyään on tapana.
”Miehelleni näytettiin vauvaa lasiseinän läpi. Eikä kukaan osannut edes ajatella, että isä voisi olla mukana synnytyksessä. Kun Maija oli syntynyt, mieheni sai asiasta tiedon soitellessaan sairaalaan. Meillä kun ei vielä silloin ollut omaa puhelinta.”
Turvaverkko lähellä – äiti auttamaan vaikka keskellä yötä
Äitiys merkitsee Iidalle, Maijalle ja Paulalle yhden elämän suurimman haaveen toteutumista. Kaikki asuvat Sastamalassa Pirkanmaalla lähellä toisiaan, ja Iida sanoo arvostavansa pienten poikien äitinä tukea, jota saa äidiltään ja molemmilta isoäideiltään, joista toinen asuu Tampereella.
”Suvussamme on ollut aina tapana auttaa ja tukea toisia. Isovanhemmuus on suuri ilo ja on ihanaa, kun saa elää pikkulapsiaikoja uudelleen, nyt lastenlasten kanssa ”, Maija toteaa.
Paula muistelee, että kun hän vuonna 1993 sai kuulla Maijan mieheltä tulleensa mummuksi, oli se sykähdyttävä hetki.
”Oloni oli kuin minut olisi ylennetty presidentiksi.”
Maija hoiti Iidan esikoista Leoa myös silloin, kun perheeseen syntyi toinen lapsi Liam syksyllä 2021.
”Soitin äidille neljältä aamuyöllä, että nyt supistelee ja olisi hyvä, jos tulisit hoitamaan Leoa. Ei mennyt kauaa, kun äiti oli yöpaidassaan ovellamme, ja lähdimme mieheni kanssa kohti synnytyssairaalaa.”
Siinä missä Paula ja Maija ovat olleet synnytyssairaalassa aikanaan noin viikon, Iida ja hänen miehensä ovat molempien poikien syntymän jälkeen päässeet vastasyntyneen kanssa Tampereen yliopistollisen sairaalan eli Taysin sairaalakampuksella sijaitsevaan potilashotelliin.
”Hotellissa tuntui ylelliseltä totutella pieneen kääröön. Meillä oli oma huone, johon kukaan ei tullut koputtamatta ja saimme nauttia hotellin ruoista”, Iida sanoo.
Perhe ja yhdessä oleminen ovat tärkeät arvot suvun naisille.
Tasa-arvoisuus vanhemmuudessa on edistynyt kolmen sukupolven aikana.
Joko uskallan iloita?
Ajan muuttuminen näkyy myös äitiysvaatteissa.
”Minun aikanani raskautta mieluummin piiloteltiin kuin korostettiin vaatteilla, kuten nykyään. Ja vielä Maijakin käytti äitiysmekkoja odottaessaan Iidaa ja hänen sisartaan”, Paula sanoo.
Kaikki naiset ovat käyneet säännöllisesti neuvolassa raskauksistaan. Maija arvelee, että raskaudesta iloitseminen saattoi olla ennen helpompaa.
”Oli hyvä, ettei omana odotusaikanani ollut kännykkää. Jos olisin seurannut sen sovelluksista liian tarkasti vauvan kehitysvaiheita, olisin varmasti pelännyt enemmän, mikä kaikki voisi mennä pieleen,” Maija sanoo.
Hänen tyttärensä on samaa mieltä. Erilaiset somen vauvaryhmä tarjoavat toisaalta vertaistukea ja helpottavat äitiystävien saamista, mutta kännykän syövereihin voi myös upota. Esimerkiksi liiallinen tieto voi toisinaan kuormittaa tai kännykän ruutu itsessään viedä vanhemman huomiota pois vauvasta, kun tämä on jo syntynyt.
Toisaalta moni odottaja saa nykyään kokea vauvakutsut, joissa ystävät hemmottelevat tulevaa äitiä. Iida kertoo, että hänen kutsuillaan esimerkiksi herkuteltiin ja arvailtiin tulevan pienokaisen syntymäpäivää ja -mittoja. Sekä Iida että tuleva vauva saivat lahjoja.
”Enkä minä ollut kuullutkaan babyshowereista ennen Iidan juhlia”, Paula toteaa.
Emalivati, kynsisakset ja vaatteita
Äitiyspakkaukselle Iida, Maija ja Paula antavat erityistä arvoa. Pakkauksen sisältö on muuttunut vuosien varrella, mutta pakkaus itsesään on pitänyt pintansa. Vuosittain noin 85 prosenttia ensisynnyttäjistä valitsee pakkauksen 170 euron rahasumman sijaan.
Paula muistaa, kuinka hänen miehensä nouti pakkauksen juhlallisesti kotiin ja pakkaus avattiin yhdessä.
”Erityisen hyödylliseksi osoittautui emalivati, jossa liedellä keitettiin iltaisin sideharsovaippoja puhtaiksi”, Paula sanoo.
Maija vastaanotti pakkauksen molemmista tyttäristään eli vuosina 1993 ja 1995. Pakkaukseen kuului tuolloin vaatteiden lisäksi hyödyllisiä pikkutarvikkeita, kuten kynsisakset, jotka ovat edelleen terävät ja käytössä. Mukana oli myös monta vuosikymmentä vakiovarusteena ollut helistin, jota koristi iloiset kasvot.
”Muistan, että yksikään vaateparsi ei jäänyt käyttämättömäksi.”
”Paketilla oli myös taloudellista merkitystä. Taloremontin vuoksi olimme aika tiukoilla ja oli iso apu, että saimme äitiyspakkauksessa vauvanhoidon perustarpeet”, Maija sanoo. Hän kertoo monen ulkomailla asuvan tuttavansa ihmetelleen suomalaista, odottavalle äidille ilmaista, äitiyspakkausta.
”Aika helposti Suomessa mietimme, mikä ei toimi tai mikä on huonosti, mutta minusta yhteiskunta tukee hienolla tavalla vanhemmuutta: on äitiyspakkaus, vanhempainvapaa ja esimerkiksi itse hyödynsin vuorotteluvapaata, kun lapseni olivat koulutiensä alkutaipaleella”, Maija toteaa.
Juuri saadun äitiyspakkauksen äärellä tunnelmoidaan
Kun Iida Latva sai esikoisensa 25-vuotiaana lähes kuusi vuotta sitten, hän otti äitiyspakkauksen.
”Äitiyspakkaus konkretisoi odotusta. Se toi ihanan ja lämpimän fiiliksen.”
Iida kertoo hypistelleensä pakkauksen vaatteita myös äitinsä kanssa. Hän toteaa käytössä olleen erityisesti huppupyyhkeen, pussilakanan ja peiton sekä villahaalarin ja myssyn. Joitakin kirkkaimmista vauvanvaatteista hän kertoo jääneen käyttämättä, koska etenkin äitiyden alussa halusi pukea lapsensa vaaleisiin värisävyihin. Äitiyspakkaukseen kuulunut hiusharja perheessä on edelleen käytössä. Sitä, että pakkauksessa on viime vuosina kiinnitetty erityistä huomiota laatuun ja vastuullisuuteen, Iida pitää hyvänä asiana.
Ennen toisen lapsensa syntymää Iida päätyi ottamaan äitiyspakkauksen sijaan rahallisen korvauksen, koska vauvanvaatteita ja -tarvikkeita oli jo.
”Ajattelen, että äitiyspakkaus on kuin erityinen joululahja.”
”Ehkä jälkikäteen valitsisin toisin. En hankkinut rahalla mitään tiettyä asiaa vauvalle, eikä siitä siten jäänyt erityistä muistoa. Äitiyspakkaus myös konkretisoi lähestyvää vauvan syntymää.”
Iida ei käyttänyt äitiyspakkauksen laatikkoa lastensa ensisänkynsä, kuten mummunsa. Hän on sen sijaan koonnut laatikkoon lastensa tärkeimpiä vauva-ajasta muistuttavia vaatteita ja muita aarteita, jotka haluaa säilyttää.
”Ajattelen, että äitiyspakkaus on kuin erityinen joululahja, jonka odottavat vanhemmat saavat. Samalla yhteiskunta osoittaa, että se arvostaa vanhemmuutta.”
Vanhempainvapaalta pehmeästi töihin
Vanhempainvapaalla naisista oli lyhimpään isomummu Paula.
”Olin viime metreille saakka töissä ja synnytystä edellisenä päivänä vielä poimimassa mustikoita.”
Maija muistelee, että esikoisensa vanhempainvapaata edelsi sairausloma, mutta kuopuksensa Veeran syntyessä hän oli töissä vanhempainvapaan alkamiseen saakka.
”1990-luvulla äitiys- ja vanhempainrahakausi kesti noin vuoden ja vapaan käytti yleensä äiti”, Maija sanoo. Hän kertoo työskennelleensä tuolloin isänsä media-alan yrityksessä ja aloittaneensa työt aluksi kolmena päivänä viikossa.
”Iida oli perhepäivähoitajalla kahtena päivänä viikossa ja hyödynsimme Kelan yksityisen perhepäivähoidon tukea. Kolmas työpäiväni oli lauantai, jolloin mieheni hoiti tytärtämme.”
Nykyään alun perin isän yritys on kokenut sukupolvenvaihdoksen, ja Maija on toinen pääosakkaista. Iida on töissä perheyrityksessä. Hän halusi kuitenkin hoitaa esikoistaan pitkään kotona ja jäi vanhempainvapaan jälkeen kotihoidon tuella kotiin siihen asti, kunnes perheen kuopus syntyi. Nykyään molemmat pojat ovat perhepäivähoidossa.
”Mieheni on yrittäjä ja hyödynsi vanhempainvapaata molempien lasten synnyttyä parin viikon ajan. Muuten vanhempainvapaan olen käyttänyt perheessämme minä.”
Naiset toivovat, että jokaisella perheellä olisi nykyäänkin mahdollisuus tehdä itselleen parhaiten sopivat ratkaisut vanhempainvapaan jakamisessa, eikä sitä olisi korvamerkitty tiettyä määrää äidille tai isälle.
”Vaikka ajatus perhevapaiden tasaisesta jakaantumisesta on periaatteessa hyvä, uskon siihen, että jokainen perhe on paras asiantuntija arvioimaan itselleen parhaiten sopivan ratkaisun”, Maija sanoo. Yrittäjänä hän toivoo, että yhteiskunta tulisi yrityksiä vastaan mahdollisimman paljon silloin, kun työntekijä jää vanhempainvapaalle.
”Edelleen vanhemmuuden kuluja maksavat enemmän yritykset, joissa valtaosa työntekijöistä on naisia. Tässä olisi vielä petrattavaa.”
Vauva mukana kylään ja maailmalle
Kun naisten iltapäivän kahvihetki alkaa olla lopuillaan, ilmaantuvat Leo ja Liam pöydän äärelle tutkimaan, olisiko pipareita jäänyt vielä jäljelle. Lyhyen herkuttelen jälkeen molemmat hyppäävät ulkohaalareihin ja lähtevät isänsä Juriksen kanssa pihalle. Sitä ennen mummu ja isomummu saavat lämpimät halaukset.
Mummut palaavat ajatuksissaan vielä hetkeksi vauvavuosiinsa.
”1960-luvulla kaikki oli kovin vaatimatonta. Onnea oli silti. Ajateltiin, että kyllä lapsi tuo leivän pöytään”, Paula toteaa. Maija allekirjoittaa saman tunteen ja muistelee, miten itsekin lainasi aluksi neuvolasta autoon laitettavan lastenistuimen.
”Nykyiset istuimet ovat niin monimutkaisia, etten osaa niitä takapenkille edes kiinnittää. Toki ne ovat samalla paljon turvallisempia, mikä on hyvä asia,” Paula toteaa. Hän pitää positiivisena muutoksena myös sitä, että vanhemmat liikkuvat vauvojensa kanssa nykyään rohkeasti.
Iida kertoo esikoisensa käyneen ulkomailla vauvavuotensa aikana kolme kertaa.
”Kun Leo oli kahden viikon ikäinen, hän reissasi kanssamme Turun saaristoon äidin ja isän mökille, jotta saimme viettää kaikki yhdessä kesää.”
Hyvä asia on naisista myös se, että isosiskot ja -veljet osataan nykyään huomioida entisaikoja paremmin. Heitä onnitellaan siinä missä vanhempiakin ja isosisaruuden merkitystä korostetaan.
”Sain aamuyöllä tiedon Liamin syntymästä, kun Leo vielä nukkui vieressäni. Kun hän heräsi, oli upea tunne kertoa vauvan syntymästä ja onnitella häntä uudesta tärkeästä tehtävästä, isoveljeydestä”, Maija sanoo.
Onneksi olkoon! Tässä neuvoja tulevalle vanhemmalle:
- Kun raskaus on kestänyt noin viisi kuukautta, raskaana oleva saa neuvolasta raskaustodistuksen. Todistusta tarvitaan äitiysavustuksen ja raskausrahan hakemiseen.
- Odottaja voi valita äitiysavustukseksi joko äitiyspakkauksen tai 170 euron rahasumman. Äitiysavusta on haettava viimeistään kaksi kuukautta ennen lapsen laskettua syntymäaikaa.
- Raskausvapaalle voi jäädä 14–30 arkipäivää ennen laskettua aikaa. Raskausrahaa voi saada 40 arkipäivän ajalta, jos äidille ei makseta tältä ajalta palkkaa.
- Vanhempainvapaan voi aloittaa lapsen syntymän jälkeen. Kummallekin vanhemmalle myönnetään vanhempainrahaa nykyään 160 arkipäivältä. Näistä 63 päivää voi luovuttaa toiselle lasta hoitavalle henkilölle.
Kolme kuvaa matkan varrelta:
