”Kävin aikoinaan Kauppaoppilaitoksen markkinointilinjan, jonka jälkeen menin armeijaan. Sitten sain töitä viideksi vuodeksi levykaupasta. Se sopi tällaiselle musiikin harrastajalle. Joskus olin bändissä laulajana, mutta taidot eivät riittäneet pidemmälle.
Perustin sittemmin oman levykaupan, jossa sain enemmän hyödyntää markkinointiosaamistani. Viiden vuoden jälkeen myin kaupan hollantilaisille. TE-toimiston suosituksesta menin tietokoneasentajakoulutukseen, mutta niitä töitä en ole tehnyt päivääkään. Koulunkin keskeytin, kun sain töitä tietokoneliikkeestä. Suoritin kokeet myöhemmin.
Olin eri tietokonekaupoissa töissä toistakymmentä vuotta – niin kuluttaja- kuin yritysmyynnissä. Sieltä ensimmäiset potkut tulivat viiden vuoden jälkeen, kun liike lopetettiin Lahdessa. Ei se hyvältä tuntunut, mutta sain ainakin ansiosidonnaista päivärahaa.
Työllistyin kuitenkin melkein saman tien uudelleen, uudessa liikkeessäkin olin viisi vuotta ennen yt-neuvotteluja. Olin vuoden verran työttömänä, kunnes sain kolmeksi vuodeksi töitä. Sieltäkin tuli yt:n seurauksena fudut. Sen jälkeen en enää töitä saanut.”
Onko viisikymppisen mahdollista vielä työllistyä?
”Päätin, etten enää lähde it-alalle, kolmet potkut olivat liikaa. Suhtauduin kuitenkin toiveikkaasti työnsaantiin, mutta eipä se helppoa ole ollut.
Tein satoja hakemuksia, mutta en päässyt yhteenkään työpaikkahaastatteluun. Asiakaspalvelutyössä olisi tärkeää kohdata mahdollinen tuleva työnantaja kasvokkain, jotta vastapuoli näkisi, soveltuuko työnhakija asiakkaiden pariin.
Harvoin tuli mitään kuittauksia haetuista paikoista, mikä oli turhauttavaa. Hain etenkin myyjän töitä, mutta mikä tahansa muukin työt olisi kelvannut, vaikka varastohommat. Hoitoalalle olisi päässyt, mutta en tunne olevani sinne soveltuva.
Työttömyyden alussa Esko sai enemmän aikaa lastensa kanssa.
Sukulaisten auttaminen ja omakotitalon remontointi ovat pitäneet kiinni arjessa.
Kulttuurin harrastaminen on Eskolle tärkeää aikaa vaimon kanssa.
Ajattelin, että viisikymppisen on vaikea töitä saada, vaikka olisikin paljon annettavaa. Pahempaa on kuitenkin, jos nuoret eivät pääse työelämään kiinni ja joutuvat syrjäytymisputkeen. Pitäisi ajatella työuran kummassakin päässä olevia ihmisiä. Molemmat tukevat toisiaan työyhteisössä ja tuovat erilaisia näkemyksiä.
Nettipohjaisiin työnhakulomakkeisiin on pakko pistää ikä, vaikkakaan CV:ssäni en sitä kerro. Avoimia hakemuksiakin tein muun muassa vuokrafirmoihin, mutta ei niistä koskaan kuulunut mitään.
Autoin tätiäni hänen miehensä kuoleman jälkeen ja remppailin omaa taloani, jotta aika ei olisi tullut pitkäksi.”
Töitä on vähän tarjolla
”Ansiosidonnaiselta tipuin aikoinaan Kelan työmarkkinatuelle. Olen kuitenkin pärjännyt.
Yritän aina ajatella positiivisesti: työttömyyskään ei ole lannistanut, kun muut asiat ovat hyvin. Mietin, että jossain vaiheessa kaikki muuttuu paremmaksi. Jos jää siihen tilaan, ettei tässä ole enää mitään odotettavissa, siihen rupeaa uskomaan liiaksi.
Lähipiirikään ei kommentoinut työttömyyttäni mitenkään – mitä nyt joskus vaimo patisti töihin. No, töitä riitti kotonakin ja varsinkin työttömyyden alussa sain olla enemmän lasten kanssa ja keksiä kaikkea mukavaa tekemistä.
Ikinä ei ole ollut niin vähän työpaikkoja tarjolla kuin tällä hetkellä. Lisäksi nykyään tarvitaan useimmiten sekä koulutus että kokemus. Myyntikokemusta riittää, mutta näin 57-vuotiaana en enää usko, että uudelleenkouluttautumisesta olisi hyötyä työpaikan saamisessa.
Tänä vuonna kaikki menee uusiksi, kun työttömät siirtyvät kokonaan kuntien vastuulle. Kanssani on puhuttu oppisopimusmahdollisuudesta, mutta mikään ei ole varmaa. Lahden kaupunkikin on säästöpaineissa, näkymät ovat synkkiä. Mutta kun kaikki ovat samassa pulassa, suunta on vain ylöspäin.”
Viiden kuukauden pätkätyö tuntuu hyvältä
”Olin mukana Lahden seudun työllisyyden kuntakokeilussa, johon TE-toimisto minut ohjasi. Kuntakokeilussa oli tarjolla avoimia työpaikkoja, ja hain Lehden museoille asiakaspalvelijaksi ja onnekseni pääsin. Kulttuurin harrastajalle oli ihan voitto päästä sinne töihin viideksi kuukaudeksi.
Kiertelin museoissa aina tarpeen mukaan. Hiihtomuseo, Radio- ja tv-museo Mastola, Lahden visuaalisten taiteiden museo Malva ja Lahden Historiallinen museo tulivat entistä tutuimmiksi, vaikka olin niissä aikaisemminkin käynyt. Muissa museoissa paitsi Malvassa olin lipunmyynnin ja museokaupan lisäksi valvomassa saleissa sekä ohjaamassa asiakkaita toiminnallisissa osuuksissa.
Viihdyin tosi hyvin, ihmisten kanssa on mukava tehdä töitä. Kiinnostavat työympäristöt, museovieraat ja upeat työkaverit olivat pelkästään plussaa.
”Kyllä minä toivon työllistyväni – ihan minne vain.”
Olen jatkanut keikkatöitä museoissa lähinnä viikonloppuisin. Menen sinne, missä tarvitaan. Saan työmarkkinatukea Kelalta, joten on mielenkiintoista nähdä, miten työnteko vaikuttaa etuuteen. Sääli että työttömyysturvan 300 euron suojaosa on poistunut. En silti valita: teen töitä mielelläni.
Jos saisin muita tukia, vaikka asumistukea, satunnaiset työt vaikuttaisivat varmasti enemmän. Olen juuri tehnyt päivärahahakemuksen Kelaan, en vielä tiedä vaikutuksesta. Vaimo käy töissä ja talo on oma, joten taloudellisia ongelmia ei ole onneksi ollut.
Tulevaisuuteen suhtaudun myönteisesti, kunhan vain pysyn terveenä. Perhe kutsuu ihmemieheksi, kun en ole koskaan kipeä. Mutta kyllä minä toivon työllistyväni – ihan minne vain.
Tekemistä onneksi riittää: omakotitalossa on aina puuhaa ja iso tonttikin vaatii hoitamista. Mökilläkin pitää käydä katsomassa, että kaikki on kunnossa.
Käymme vaimon kanssa paljon myös kulttuuriharrastuksissa. Museokortit meillä on ollut jo vuosia, Tallinnankin museot on koluttu, lisäksi Suomessa käyty keikoilla ja teatterissa.
Harrastuksiin ja puuhasteluihin ehtisi, vaikka tekisi töitäkin. En ole vielä lannistunut, toivoa kannattaa aina pitää yllä.”