Olen ollut mukana useilla asiakaspoluilla, joissa toistuu sama kaava. On kokeiltu useita erilaisia palveluja ja otettu askelia eteen ja taakse. Turhautumisen tuskaa on koettu, kun kuntoutumisen polulla on tullut notkahdus ja toimeentuloon on tullut muutoksia.
Tällainen tilanne syntyy esimerkiksi kuntoutuksen aikana, kun etuuksien maksupäivät muuttuvat liian tiuhaan eri etuuksien välillä. Jos asumistuki maksetaan kuun alussa, työttömyysturva 7. päivä ja kuntoutusrahanosa hakemuksen mukaan, toimeentulo koostuu pienistä virroista. Lisäksi toimeentulotukea saattaa tarvita hakea erikseen. Usein asiakas joutuu pompottelemaan kuntoutuksen aikana kuntoutusrahan ja työttömyysturvan välillä. Miksi se on näin ja mitä sille voisi tehdä?
Turhautumisen tuskaa on koettu, kun kuntoutumisen polulla on tullut notkahdus.
Tunnistan turhautumista myös meissä ammattilaisissa, kun työkyvyn tuki ja kuntoutuminen eivät etene suunnitelman mukaan. Maksupäivämuutokset aiheuttavat turhaa epävarmuutta, eikä asiakkaalla ole silloin parasta mahdollista kykyä suunnata energiaa tulevaisuuden suunnitteluun ja omien vahvuuksien löytämiseen.
Turhautumisten taustalla voi myös olla vaikeutta hallita rahan käyttöä, mistä ei aina uskalleta puhua. On helpompaa puhua rikkinäisestä selästä, nukkumisen vaikeudesta kuin kertoa, ettei tiedä, miten omaa taloutta pitää hoitaa. Ajoittain taustalla voi olla myös peliongelma, joka onneksi yhä paremmin jo tunnistetaan ja apua on enemmän saatavilla. Pitäisikö ammattilaisen rohkeammin uskaltaa kysyä, tarvitseeko asiakas apua oman talouden suunnittelussa?
Toimeentulosta keskusteltaessa Kelan rooli on merkittävä, sillä monen pitkään työelämän ulkopuolella olevan toimeentulo on sosiaaliturvan varassa. Kun etuudet muuttuvat, hämmennys ja huoli ovat läsnä. Tarvitaan selkeämpää vuoropuhelua esimerkiksi kuntoutusrahan ja työttömyysturvan lainsäädännön osalta. Käytännön kokemukset nostavat yhä vahvemmin esiin kysymyksen: mitä muutoksia me voimme tehdä omaan toimintaamme jo nyt, kun selvemmin tunnistamme epäkohdat?
Pitäisikö ammattilaisen rohkeammin uskaltaa kysyä, tarvitseeko asiakas apua oman talouden suunnittelussa?
Mietin usein, pitäisikö meidän ammattilaisten nostaa rohkeammin esiin palkan ja sosiaaliturvan epäkohtia, kuten kuntoutusrahan ja työttömyysturvan monimutkaisuutta. Voisimme myös entisestään tiivistää yhteistyötä eri ammattilaisten ja päättäjien välillä, jotta tarvittavia muutoksia voidaan tehdä joustavammin. Ymmärryksen lisäksi tarvitaan tahtoa muuttaa lainsäädäntöä ja sosiaalietuuksien maksuperusteita.
Myös asiakkaalta tarvitaan rohkeutta ja uskallusta muutokseen, kun toimeentulo alkaa syntyä palkasta ja sosiaaliturva jää sivuun. Lisääntyvät palkkatulot vaikuttavat esimerkiksi työttömyysturvan, asumistuen ja toimeentulotuen määrään. Nämä muutokset vaativat epävarmuuden sietokykyä asiakkailta ja ammattilaisilta taitoa olla rinnalla tämän epävarmuuden ajan.
Osa-aika työ on usein väylä pidempikestoisiin työsuhteisiin.
Kuntoutumisen polulla on tärkeää kohdistaa katse asiakkaan omiin vahvuuksiin työkyvyn puutteiden sijaan. Puhumme mieluummin täsmätyökyvystä kuin osatyökyvystä. Tärkeintä on tunnistaa asiakkaan jäljellä oleva työkyky ja sovittaa työtehtävät hänen kykyihinsä. Useimmiten sopivan työn löytyessä työskentely alkaa osa-aikaisella työllä ja sitä lisätään asteittain. Osa-aika työ on usein väylä pidempikestoisiin työsuhteisiin.
Asiakkaan intoa, iloa ja itsetunnon vahvistumista ensimmäisen työkeikan jälkeen on ollut ilo seurata työkykyhankkeissa. Se luo uskoa siihen, että pitkänkin työttömyyden jälkeen työelämän ovet ovat auki ja toimeentulon epäkohtia ja epäselvyyksiä on onnistuttu ratkomaan asiakkaalle parhaalla tavalla.
Elina Huttunen
Kuntoutujan tukiviidakon raivaaja
Tämä teksti liittyy Kela sote-keskuksissa -kolumnisarjaan, jossa seurataan, miten työkykyyn liittyviä palvelupolkuja raivataan helppokulkuiseksi.
