Ajatus blogin kirjoittamisesta tuntui minulle epämiellyttävältä ja siirsin aloittamista aina eteenpäin. Viikolla, kahdella, kuukaudella. Voin samaistua asiakkaan tilanteeseen, kun jotain määrättyä asiaa on tehtävä ja omalle epämukavuusalueelle on mentävä. Voisin kuvitella, että jos olisin itse vajaakuntoinen, osatyökykyinen tai täsmätyökykyinen – mitä sanaa nyt sitten käytetäänkin ja työelämässä olemisesta olisi kulunut aikaa, olisi minulla samankaltaisia tunteita työhön siirtymisestä tai työelämästä keskustelemisesta. ”Helppo homma, pikkujuttu”, joku voi sanoa. Ehkä sinulle, mutta ei välttämättä minulle. Toisaalta moni asia ei edisty vain odottelemalla, vaan itsensä on laitettava alttiiksi uusille asioille. Tällöin tarvitaan kuitenkin tukea, että uskaltaa heittäytyä tuntemattomaan ja motivoitua uuteen.
Tarvitaan tukea, että uskaltaa heittäytyä tuntemattomaan ja motivoitua uuteen.
Kelan projektityöntekijänä olen päässyt mukaan Työkykyä Satakuntaan -hankkeen kautta työkykytiimien toimintaan. Monet työkykytiimiemme asiakkaat ovat yli 50-vuotiaita, joiden työelämä on ollut rikkonaista ja edellisestä työstä on aikaa vuosia. Asiakkaiden ammatillinen koulutus on puutteellinen ja uuden oppimisessa on haasteita. Monia työllistymistä tukevia palveluita, kuten työkokeilua ja kuntouttavaa työtoimintaa on kokeiltu, mutta tukitoimet eivät ole tuottaneet muutosta tilanteeseen niin, että asiakas olisi työllistynyt tai asiakkaan kokema työkyky olisi kohentunut. Asiakkailla on tuki- ja liikuntaelinvaivoja, lieviä mielenterveysongelmia ja päihteiden käyttöä. Useimpien asiakkaiden tilanteet ovat jo siinä pisteessä, että heidän ajatuksena on ainoastaan eläke. He kokevat itsenä työkyvyttömiksi, mutta sairaudet eivät oikeuta työkyvyttömyyseläkkeeseen. Terveydenhoito on jäänyt eikä arjenhallintakaan aina ole kunnossa. Asiakkaat peruvat aikojaan tai jättävät tulematta. Tavoitteet ja motivaatio ovat hukassa ja ajatus uuden oppimisesta ahdistaa. Ajatuksena on: ”Antakaa mun vaan olla ja laittakaa ne rahat tilille!”
Nyt pitää pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mitä voimme tehdä, voimmeko? Asenteeseen ja ajatteluun tarvitaan muutosta! Miksi on helpompaa silloin kun olen työntekijä ja tarvitsen terveyspalveluja? Kun sairastun, voin varata ajan työterveyteen, monesti jo samana päivänä. Jos sairauteni pitkittyy, sitä seurataan ja tarvittaessa neuvotellaan työterveyden, työnantajan ja työeläkelaitoksen kanssa vaihtoehdoista, jotta paluu töihin sujuu hyvin. Jokaisen pitäisi saada tällaiset palvelut yhdenvertaisesti eikä joutua juoksemaan luukulta toiselle.
Asenteeseen ja ajatteluun tarvitaan muutosta!
Ei kai tämä nyt niin vaikeaa voi olla. Jos ajatellaan esimerkiksi ruokareseptejä. Perusaineet ovat tietynlaiset ja sitten jokaisen maun mukaan reseptiä voi maustaa ja muokata, mutta yleisesti ottaen valmistus etenee tiettyyn tahtiin. Näin voisi myös ajatella asiakastyön etenevän työkykytiimeissä. Omahoitaja tapaa asiakkaan. Tunnistetaan asiakkaan työkyvyn tuen ja kuntoutuksen tarpeet. Tarvittaviin tutkimuksiin ja selvityksiin pääsee kohtuuajassa. On tietoisuus siitä, milloin ja mitä Kelan etuuksia haetaan asiakkaan elämäntilanne huomioiden. Työkykyohjelman hankeaika vaatii meiltä reseptien muokkaamista ja uudistamista. Uusien reseptien tavoitteena on saada asiakkaan ajatukset pois eläkkeestä ja kohti työelämää kuntoutuksen kautta. Tähän tarvitaan varhaista työkyvyn tuen toimintaa.
Kun lapselta kysyy, mikä hänestä tulee isona, on lapsella useimmiten jokin ammatti haaveissa, vaikkapa poliisi tai eläinlääkäri. Ei taida kellään olla ajatuksena olla työtön. Mitä tapahtuu kouluaikana, kun monen ajatukset ammatista muuttuvat eikä oikein enää tiedetä miksi halutaan kouluttautua? Yhteyttä työelämään pitäisi pystyä rakentamaan jo kouluaikana, jotta työelämään siirtyminen ei tuntuisi niin vaikealta.
Kela on vahvasti mukana Työkyky-ohjelmassa ja Työkykyä Satakuntaan -hankkeessa. Yhteistyöllä luomme tulevaisuuden työkyvyn tuen reseptejä.
Mia,
Työkykytiimiin ripaus Kelaa
Tämä teksti liittyy Kela sote-keskuksissa -blogisarjaan, jossa seurataan, miten työkykyyn liittyviä palvelupolkuja raivataan helppokulkuiseksi.
