Jyväskylässä paistaa aurinko. Sari Paananen piipahtaa pihamaalle oppituntien välissä. On hiljaista.
”En tykkää pitää kuulokojeita ulkona. Ilman niitä on levollisempi olo, kun tuuli ei suhise eivätkä muutkaan äänet korostu. Oppitunneilla ja palavereissa kojeet ovat hyviä apuvälineitä.”
Kasvatustieteen maisterin työpaikkana on Jyväskylän kristillinen opisto, joka on sekä ammatillista että yleissivistävää koulutusta ja perusopetusta tarjoava oppilaitos. Sari opettaa kasvatusaineita, psykologiaa, liikuntaa ja terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä aineita sekä toimii erityisopettajana. Hän on ollut opetusalalla jo yli 20 vuotta.
”Tulevien koulunkäynninohjaajien kanssa olen työskennellyt alusta alkaen. Lisäksi työn ohessa kouluttauduin erityisopettajaksi ja suoritin liikunnan ammattitutkinnon. Vaihteleva työ ja motivoituneet opiskelijat ovat saaneet viihtymään.”
Työikäisistä joka kymmenennellä on kuulonalenema
Noin viitisen vuotta sitten Sari otti itseään niskasta kiinni ja marssi työterveyshuoltoon.
”Olin sinnitellyt liian kauan. Oppitunneilla ja palavereissa kuulin usein väärin. Työterveydessä todettiin selkeä kuulonalenema.”
Tieto sekä pysäytti että helpotti. Syytä vähittäiseen kuulon heikkenemiseen ei löydetty. Ikäkuulo ei ole pois suljettua, vaikka Sari oli vasta 43-vuotias saadessaan kuulokojeet. Syynä voi olla perinnöllisyys: siskollakin on huono kuulo.
”Ajattelin, että nyt olen kuulovammainen ja se rajoittaa elämää. Mutta oli helpottavaa tietää saavansa apua ongelmaan.”
Sari ei ole yksin: työikäisistä 11 prosentilla on jonkinasteinen kuulonalenema.
Kuulokojeesta ei tarvitse maksaa mitään
Tutkimuksissa Jyväskylän keskussairaalassa todettiin keskivaikea kuulovamma. Sarin kuulo oli tietyllä taajuudella jopa 60 desibelin tasolla. Normaalikuuloisuuden raja on 10–20 dB.
”Kuulen puheen noin metrin etäisyydeltä. Hiljaisella äänellä puhuvia en kuule lainkaan.”
Sari sai ensin toiseen korvaansa kuulokojeen. Seuraavan kuuloasemakäynnin jälkeen hänellä oli kojeet molemmissa korvissa. Laitteet eivät maksaneet Sarille mitään.
Kun kuulokojeen sovitus tehdään sairaaloiden kuuloasemilla, kuulokeskuksissa tai maksusitoumuksella yksityisellä sektorilla, apuvälineen saa maksutta käyttöönsä.
Huonosti kuuleville on tarjolla paljon apuvälineitä
Kuuloliiton viestintäpäällikön Juha Hietalan mukaan kuulon heiketessä on tyypillistä, että apua ei haeta heti. Kuulo-ongelmat voivat jopa kärjistyä vuosien varrella.
”Haasteena on kuulon heikkeneminen vähitellen. Muut huomaavat sen usein ennemmin kuin itse. Kuulokojeen hankkimiseenkin liittyy turhaa arastelua.”
Häpeily on turhaa, sillä kuulokojeita saa myös pienikokoisina. Sarinkin ihonväriset, helppokäyttöiset kojeet sujahtavat korvakäytävään, eikä niitä juurikaan huomaa.
Muitakin apuvälineitä on tarjolla. Kuulokojeisiin voidaan liittää langattomia lisälaitteita, jotka helpottavat kuulemista vaikkapa kokouksissa. Muun muassa lähettimestä eli mikrofonista ja vastaanottimesta koostuva FM-laite siirtää äänen suoraan kuulokojeeseen ja poistaa taustahälyä.
Joillekin voi olla apua hälytinjärjestelmästä, tärisevästä herätyskellosta, puhelinvahvistimesta, kaulainduktiosilmukasta tai infrapunalaitteesta, joka helpottaa radion tai television kuuntelua.
Työnantajan kanssa voi keskustella mukautuksista
Sari kertoo liikkuvansa luokassa paljon, jotta kuulee opiskelijoita paremmin. Kuuleminen vaihtelee eri tiloissa: isossa tilassa kuten juhlasalissa se on liki mahdotonta.
Juhan mukaan työpaikalla mukautukset ovat tärkeitä ja huonokuuloisen kannattaa keskustella asiasta työnantajan kanssa. Rauhallinen työtila, jossa akustiikka on sopiva, on paras työympäristö.
Kuuloliiton Työelämän neuvontapuhelimesta voi kysyä lisää neuvoja ja tiedustella esimerkiksi, millaisia apuvälineitä tai mukautuksia työpaikalle voi saada. Sari uskoo omankin työyhteisönsä olevan suopea, jos joitain erityisjärjestelyjä tarvitaan.
”Työnantajalle kerroin asiasta heti alussa. Lähikollegat olivat kuulon heikkenemisen huomanneet jo aikoja sitten, toiset taas yllättyivät. Vaikka työkaverit tietävät, he myös unohtavat: puhuvat käsi suun edessä, mumisevat tai katsovat puhuessaan muualle. Vuosien varrella kehittynyt huuliltalukutaito ei silloin auta.”
”Kuulovamma on sosiaalinen hankaluus” – saa välttämään tilaisuuksia
Sarilla on tietoa Kelan kuulovammaisille suunnatuista kuntoutuksista ja tulkkauspalveluista, mutta niihin ei ole ollut tarvetta. Myös Kuuloliitto ohjaa, neuvoo ja järjestää Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen sopeutumisvalmennuskursseja eri kohderyhmille, mukaan lukien työikäisille. Liiton tytäryhtiö Kuulo-Auris toteuttaa Kelan kuntoutuspalveluja.
”Erityisen suosittua on yhdistystoiminta: meillä on yli 80 yhdistystä eri puolilla Suomea. Myös eri paikkakunnilla kiertävässä kuuloautossa käy paljon väkeä kuuloseulonnassa”, Juha Hietala kertoo.
Aika näyttää, heikkeneekö Sarin kuulo entisestään. Hän aikoo syksyn aikana käydä tutkituttamassa tilanteen.
”On henkisesti rassaavaa, kun pitää koko päivän pinnistellä. Ihmisten kohtaamisissa saattaa jäädä jotain kuulematta, enkä viitsi aina pyytää toistamaan. Kuulovamma on sosiaalinen hankaluus: joskus on haasteellista lähteä erilaisiin tilaisuuksiin, joissa en voi osallistua keskusteluun.”
Kuulokoje on käytössä vain töissä – äänet voimistuvat sekameteliksi
Sari pitää kuulokojeita vain opettaessaan ja kokouksissa. Ruokasalin metelissä taas on mukavampi syödä ilman. Puhelimessakaan hän ei apuvälineitä tarvitse.
”Mukavuudenhalun vuoksi käytän kojeita vain tietyn tuntimäärän. Nautin hiljaisuudesta, laitteilla äänet voimistuvat sekameteliksi: hurinat, pamaukset ja kolahdukset melkein tuntee.”
Kotona ja viikonloppuisin Sari pärjää kojeitta, mies ja lapset ovat jo tottuneet, ettei perheen viides jäsen kuule. Joskus lapsilta tulee kommenttia, ettei sentään tarvitse huutaa.
”Oppilaat ovat suhtautuneet asiaan hyvin. Olen myös esimerkkinä kasvatus- ja ohjausalalle suuntaaville opiskelijoille”, Sari kertoo viitaten opiskelijoihinsa, joista osa saattaa tulevaisuudessa työskennellä kuulovammaisten kanssa.
Kela järjestää kuntoutusta kuulovammaisille
- Kela järjestää työikäisille kuulovammaisille sopeutumisvalmennuskursseja ja harkinnanvaraista moniammatillista yksilökuntoutusta.
- Sopeutumisvalmennukseen valitaan henkilöitä, joilla on Ménièren tauti tai lievä tai keskivaikea kuulovamma (kuulokynnys 20‒70 dB). Ryhmäkuntoutus sisältää muun muassa käytännön harjoituksia ja vuorovaikutusta edistäviä keskusteluja.
- Yksilökuntoutusta myönnetään henkilöille, joiden kuulovamma on laaja-alainen ja sellainen, johon liittyy monia eri ongelmia. Kuntoutujalla on oltava riittävästi itsenäistä toimintakykyä. Ohjelmassa on yksilöllistä toimintaa ja ryhmätoimintaa.
- Kuntoutusta varten tarvitaan alle vuoden vanha B-lääkärinlausunto tai lääketieteellinen selvitys. Kuntoutuskurssille ja yksilökuntoutukseen haetaan lomakkeella KU 132.
- Kuulovammaisten kuntoutuksissa saa tietoa arjen tukikeinoista sekä psykososiaalista ohjausta ja neuvontaa.
Kelan tulkkauspalvelu helpottaa arkea
- Kelan vammaisten tulkkauspalvelu on tarkoitettu henkilölle, joka tarvitsee kuulo-, kuulonäkö- tai puhevammansa vuoksi tulkkausta. Oikeutta palveluun haetaan Kelasta.
- Palvelua voi käyttää työssä käymiseen, opiskeluun, asiointiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen sekä harrastamiseen tai virkistykseen.
- Esimerkiksi kirjoitustulkkaus sekä viittomakielen, viitotun puheen tai puhevammaisten kommunikointimenetelmien tulkkaus sisältyvät palveluun.
- Tulkki järjestetään läheltä asiakasta tai tulkkauspaikkaa. Asiakas voi ehdottaa itselleen sopivia tulkkeja. Lähitulkkauksen lisäksi voi käyttää etätulkkausta lyhytkestoisiin asiointitilanteisiin.
- Kuulo- tai puhevammainen henkilö saa tulkkausta 180 tuntia vuodessa ja kuulonäkövammainen henkilö 360 tuntia vuodessa. Lisätunteja voi hakea. Palvelu on maksuton.
