Sohvapöydällä suklaakonvehtien vieressä on Helsingin seudun sotaveteraanipiirin julkaisu, jonka kannessa komeilee kaksi miestä ja panssarivaunu. Kaksikko on presidentti Mauno Koivisto ja Jaakko Estola, Suomen tasavaltaa vuotta nuorempi mies. Hän viettää 101-vuotispäiviään aivan itsenäisyyspäivän tuntumassa.
”Kirjasessa on omia tarinoitani sodasta ja arjesta sekä presidentin fundeerauksia. Olen jo vuosia kirjoittanut artikkeleita sotaveteraanien lehteen, ensin sota-ajasta, sitten myös arkielämän sattumuksista”, kertoo sananikkari.
Rintamalta haavoittuneena palannut Estola piti lentopalloa oivana kuntoutusmuotona.
Kädessä ei ole pysynyt vain kynä vaan myös lentopallo. Sotainvalidit aloittivat lentopallon pelaamisen heti sotien jälkeen. Rintamalta haavoittuneena palannut Estola piti lajivalintaa oivana kuntoutusmuotona. Koripalloa hän oli pelannut jo ennen sotavuosia, joten pallosilmää löytyi.
Aktiivisempi lentopalloilu alkoi vasta miehen jäädessä eläkkeelle. Joukkueena oli Sikariporras, jonka yhtenä perustajana oli Mauno Koivisto.
”Pääsin eläkkeelle vuonna 1978. Vasta sitten alkoi se oikea elämä!”
Sota jätti jälkensä – ”Olkaa onnellinen mies, olette hengissä”
Jatkosodassa vihollinen pääsi yllättämään ja Estola haavoittui: luoti päätyi kaulan kautta kylkiluuhun. Sekä kylkiluu että asetakki repeytyivät rikki.
”Paikattu reikä oli huonosti ommeltu ja näytti ristiltä. Sanoinkin sitä muistoksi naapurilta. Selkävamma siitä tuli, enkä pystynyt vuosiin nukkumaan selälläni ollenkaan.”
Huono kuulokin on sodan peruja, kun paineaalto rikkoi tärykalvon.
Estola myöntää olleensa huono hakemaan apua. Lopulta hän rohkaistui ja meni säryissään lääkäriin.
”Kun kerroin, mitä sodassa oli tapahtunut, lääkäri tuijotti ja tokaisi: ’olkaa onnellinen mies, olette hengissä’. Muuta en saanut, mutta myöhemmin Valtiokonttori kustansi fysikaalisen hoidon.”
Huono kuulokin on sodan peruja, kun paineaalto rikkoi tärykalvon. Kuulokoje auttaa tänä päivänä, mutta Estola myöntää, että vuosikymmenien aikana huonokuuloisuus vaikutti elämään.
”Kun ei kuule, jää helposti ulkopuoliseksi.”
Yhteishenki ja huumori auttoivat sodan kauheuksien keskellä
Sodan ollessa käynnissä sotaa ei ehtinyt miettiä, eikä sitä, mitä kaikkea voisi sattua. Estola toimi tulenjohtajana, ja asemapaikassa oli pysyttävä, vaikka sydän hakkasi.
Kirjoittamalla Estola on palauttanut mieliin tapahtumia rintamalla, ei vain kauheuksia vaan myös yhteishengestä syntyneitä leppoisampia tuokioita. Huumoria viljeltiin, vaikka olot olivat ankeat ja menetyksiä paljon.
”Oman hengen säilyttäminen meni kaiken opitun sodankäynnin edelle.”
”Pelkoon tottui. Ensimmäisen räjähteen jälkeen miehet rupesivat vapisemaan ja pauke aiheutti pakokauhua. Ihminen on herkkä ja henki on tärkein: oman hengen säilyttäminen meni kaiken opitun sodankäynnin edelle.”
Rintamalla nuori ei ehtinyt miettiä ammatinvalintaa
Talvisodan aikana varusmiespalveluksen käynyt ja jatkosodassa tositoimiin joutunut Estola ei ollut ehtinyt miettiä, mitä hän haluaisi isona tehdä.
”Saman paikkakunnan kaveri haki maa- ja metsätieteelliseen ja houkutteli mukaan. Seura vaikutti, vaikka olin ollut vähän tekemisissä maatalouden kanssa.”
Helsingin yliopistosta vuonna 1948 ja valitsi kaupallisen alan: hän työskenteli meijerissä, maataloustarvikekaupassa sekä rehu- ja ruokinta-asiantuntijana Vaasan höyrymyllyssä. Kuusikymppisenä mies jäi eläkkeelle Hankkijan palveluksesta.
Koti on sijainnut Munkkiniemessä jo 50-luvulta lähtien. Siellä ovat kasvaneet myös perheen kolme lasta.
”Lapsenlapsia on kahdeksan ja lastenlastenlapsia neljä. Se on mukava joukko, joka pitää vaarista hyvää huolta. Eniten nähdään kesällä Lopella, jossa minulla on metsätila. Siellä jokaisella on oma kesämökki, mutta touhuamme paljon yhdessä.”
Lue myös: Aune, 80 vuotta: ”Elämä opetti huolehtimaan toisista”
Lentopallomies henkeen ja vereen – ”Liikunta yhdistettynä hauskanpitoon on parasta”
Kun Estola toteaa oikean elämän alkaneen eläkkeellä, hän viittaa rakkaaseen harrastukseen, lentopalloon. Onpa mies kutsunut sitä myös ammatiksi – eikä ihme: hän on parhaina aikoina ehtinyt kentälle useamman kerran viikossa.
Eri palloilulajien mestaruuksia Estolalle on kertynyt 1930-luvulta lähtien. Toistaiseksi viimeinen SM-mitali pujotettiin kaulaan viime kevättalvella Pasilan urheiluhallissa. Sekin päätyi hyvään talteen, kodin komeroon.
SM-kisojen juhlanumerona Koiviston ja Estolan pelipaidat nostettiin hallin kattoon kunnianosoitukseksi pitkästä urasta lajin parissa.
Estola pelasi lentopalloa viimeksi huhtikuussa. Terveys on alkanut vähän reistailla.
”Käyn silti säännöllisesti tervehtimässä lentopalloperhettäni, Hassarien rouvia ja herroja. Meillä on tapana halata tervetulleeksi, ja viime kerralla nostin kädet ylös jo ovella: rouvat juoksivat syliin ja minä halasin tavallista pidempään, liikunta yhdistettynä hauskanpitoon on parasta.”
Kun rakkaasta harrastuksesta on pitänyt ainakin toviksi luopua, Estola pitää kuntoa yllä kotona. Tällä kertaa tuolijumpassa nousuja kertyy parisenkymmentä.
”Toistoja pitäisi tehdä paljon ja usein: punnerrus auttaa vahvistamaan jalkoja, jotta pääsee liikkeelle. Välillä käyn myös kävelyllä, liikunta on tärkeää keholle ja mielelle.”
Elämä on parempaa kuin ennen – ”Meistä pidetään hyvää huolta”
Estolan mukaan elämä on nykyään paljon parempaa kuin ennen.
”Lääkäripalvelut ovat parempia, kotona käydään siivoamassa, pyykit pestään ja sormenpäästäkin tullaan ottamaan verinäyte – kyllä minua hoidetaan hyvin ja yksilöllisesti. Annan suuren arvon kotipalveluille. Veteraaneja ei ole unohdettu vaan meistä pidetään hyvää huolta.”
Koska Estola haavoittui sodassa, hän saa Valtiokonttorilta vamman vakavuuden mukaista sotilasvammakorvausta.
”Korvaus kertoo hyvästä tahdosta.”
Kun joukkuekaverit onnittelivat satavuotiasta päivänsankaria viime joulukuussa, Estola kiteytti elämän mietteensä lauseeseen: pilvisenäkin päivänä aurinko nousee.
Puusto on vallannut munkkiniemeläisen ikkunanäkymän. Pihlajassa on loppusyksystä vielä punaisia marjoja.
”Varikset ovat tietoisia, että pihlajanmarjoista saa pikku paukut. Kun on tylsä hetki, seurailen harakoita ja variksia. Kun linnut hyppii oksalta toiselle, siitä tulee iloiselle mielelle. On hyvä, että luonto on suoraan ikkunan takana.”
Viikonloppuna Estola suuntaa taas mökille. Siellä odottaa se kaikkein tärkein, oma perhe.
Kelan etuudet sotaveteraaneille
- Rintamalisää maksetaan henkilölle, jolla on rintamasotilas-, rintama- tai veteraanitunnus, naisille myönnetty rintamapalvelustunnus tai todistus osallistumisesta miinanraivaustehtäviin vuosina 1945–1952.
- Ylimääräistä rintamalisää maksetaan niille Suomessa asuville eläkkeensaajille, jotka saavat rintamalisää ja kansaneläkettä.
- Kela maksaa veteraanilisää henkilölle, jolle on myönnetty ylimääräistä rintamalisää ja korotettua tai ylintä eläkettä saavan hoitotukea.
