”Käyttäytymisterapia antoi minulle työkaluja muuttaa suhtautumista itseeni”
Ennen Riikka Nieminen, 45, olisi mennyt paniikkiin. Hätä olisi ollut valtava, ja Riikka olisi antautunut ahdistuneen olotilansa vangiksi. Nyt hän näki tilanteen toisin. Kun hissi Hämeenlinnan rautatieasemalla oli jokin aika sitten rikki, eikä Riikka päässyt pyörätuolillaan ratapihalta pois, hän otti rauhallisesti.
”Soitin hissikorjaamoon ja kerroin, että olen täällä jumissa. Mietin, mikä olisi suunnitelma B, jos korjaaja ei tule ajoissa, ja juttelin myös paikalle tulleen rautatieaseman työntekijän kanssa.”
Koko tuon ajan Riikka pysytteli rauhallisella mielellä ja hyvällä tuulella.
”Enhän voinut tilanteelle mitään”, hän kertoo.
Pelko kuin hahmoton mörkö – ”En uskaltanut edes ulos”
Jo pienestä pitäen Riikka koki hankalaa turvattomuuden tunnetta. Sitä hän lievitti koulusta palattuaan esimerkiksi katsomalla videolta aina saman elokuvan.
”Kotonani olivat asiat ihan hyvin, olen vain lapsuudesta saakka jostakin syystä reagoinut stressiin tarpeettoman voimakkaasti. Stressi laukaisi minulla lopulta ahdistuneisuushäiriön.”
Pelko on ollut Riikan ahdistuneisuushäiriön yksi leimaavimmista oireista. Pelolla ei ole ollut mitään todellista kohdetta – on kuin pelko olisi ollut hänen tapauksessaan hahmoton, epämääräinen mörkö. ”Pelkäsin esimerkiksi ulosmenoa. Ennen kuin sain käyttööni sähköpyörätuolin, olin paljon neljän seinän sisällä. Pelkäsin, että ulkona sattuu jotakin, jonka kanssa en pärjää. Pelko lamautti. Elinpiirini oli noina aikoina hyvin suppea”, Riikka sanoo.
Kipu ruokki ahdistuneisuutta ja surun tunteet lisääntyivät
Riikka sairastui parikymppisenä Tietzen oireyhtymään. Se on krooninen kipusairaus, joka Terveyskirjaston mukaan paikantuu yhteen tai useampaan kylkiluuhun ja joka aiheuttaa voimakasta kipua rintakehällä. Kipu voi olla niin kovaa, että se muistuttaa sydänkohtausta. Oireyhtymän syy on tuntematon.
”Krooninen kipu vaikuttaa minuun lisäksi niin, että menetän helposti tasapainoni. Se johtuu siitä, että aivojeni viestit eivät mene perille keskivartalon lihaksille.”
Vuosien myötä Riikan kokema stressi ja ahdistuneisuus pahenivat, kun kipusairaus yltyi. Epämääräisen pelon lisäksi Riikka on surrut paljon.
”Olen surrut esimerkiksi menetettyjä mahdollisuuksia, kuten katkennutta työuraa. Toimin parikymppisenä yrittäjänä ja sen jälkeen valokuvalaboratorion myymäläpäällikkönä. Työni jouduin jättämään, kun kipuoireyhtymäni vaikeutui.”
Lääkkeitä ja hylkäys terapiahakemukseen
Riikan ensimmäinen hoitokontakti mielenterveyspuolelle ajoittui Tietzen oireyhtymän puhkeamisen aikaan. Kipuklinikalla hän tapasi yhden kerran psykiatrin, ja vuotta myöhemmin hän pääsi psykiatrian poliklinikalle.
”Hoitokontakteista ei kuitenkaan ollut hyötyä.”
Jotakin Riikka psykiatrilta sai: viralliset diagnoosit ahdistuneisuushäiriölle, vaikealle masennukselle ja epävakaalle persoonallisuushäiriölle. Lisäksi lääkäri kirjoitti hänelle reseptit masennuslääkkeisiin, nukahtamislääkkeisiin sekä ahdistusta lievittäviin rauhoittaviin lääkkeisiin.
”Lääkkeet auttoivat vähän”, Riikka toteaa lyhyesti.
Seuraavat neljä vuotta hän sinnitteli. Kelasta Riikka haki pääsyä kuntoutuspsykoterapiaan, mutta hakemus hylättiin.
”Kelan mukaan olin vammainen, eikä minua voisi kuntouttaa enää työkykyiseksi. Tunsin hylkäyksen saatuani joutuneeni sysätyksi entistä pahemmin yhteiskunnan reunamille.”
Onni potkaisi kuntarahoitteisen terapian muodossa
Sitten tapahtui jotakin odottamatonta. Riikka haki vuonna 2010 pääsyä terapiaan uudenlaisesta kuntien rahoitusmallista, ja hänelle myönnettiin tuki vahingossa kahdeksi vuodeksi.
”Oikeasti terapiajaksojen olisi kuulunut olla tuohon aikaan vain vuoden mittaisia, joten kaksi vuotta oli onnenkantamoinen! En tiedä, missä nyt olisin, jos olisin käynyt terapiaa vain lyhyemmän periodin”, Riikka painottaa.
Riikka sai valita itse terapiasuuntauksen, ja hän valitsi dialektisen käyttäytymisterapian, DKT:n. Se on terapiaa, joka tähtää käyttäytymisen muuttamiseen ja mustavalkoisesta ajattelumallista luopumiseen. Potilasta ohjataan hyväksymään itsensä, ja työkaluina on esimerkiksi tietoisen läsnäolon ja vuorovaikutustaitojen harjoitteita.
”Terapiassa kohtasin omat, tuomitsevat käsitykset itsestäni ja pohdin, miten voisin muuttaa niitä. En enää päässyt pakoon ajattelumallejani, enkä voinut jäädä passiivisena odottelemaan, josko keksittäisiin jokin lääke, joka parantaisi minut.”
”Onneton, tyhmä luuseri” – Sisäinen puhe puntariin
Riikka harjoitteli murtautumaan ulos häntä rajoittavista pidäkkeistä.
”Kun uloslähtöä tehdessäni sisäinen ääneni sanoi minulle, että onneton, tyhmä luuseri, pelkäät taas, eikä sinusta ole mihinkään, minun piti opetella puhumaan itselleni kuvailevammin ja ilman tuomitsevia sanoja. Aloin ymmärtää, ettei itseäni ruoskivasta ajattelusta ole minulle mitään hyötyä, päinvastoin.”
Riikka harjoitteli kohtaamaan pelkonsa sellaisena kuin se on – ikävänä tunteena, mutta joka on kuitenkin vain tunne.
”Sanoin itselleni, että ok, mua pelottaa, ja se on fakta. Tunne ei ole vaarallista, ja mulla on nyt keinoja ottaa tunteeni vastaan.”
Kun Riikkaa ahdisti, hän esimerkiksi pidätteli hengitystään, mikä laski hänen sydämensä lyöntitiheyttä ja sai sitä kautta elimistön rauhoittumaan.
”En päästänyt kehoani ylikierroksille. Huomasin harjoitteiden seurauksena voivani keskittyä paremmin käsillä olevaan hetkeen.”
”Tuntuu hyvältä voida auttaa”
Terapian kestäessä Riikka vähensi asteittain lääkitystään ja luopui siitä kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Hän ei täytä enää minkään mielenterveyden häiriön kriteerejä – ja kokee voivansa erittäin hyvin.
”Löysin oikean mielenterveyteni kolmivitosena, dialektisen käyttäytymisterapian avulla. Nyt ohjaan itse kahdeksatta vuotta DKT:n taitovalmennusryhmiä hoitajan työparina sairaaloissa. Toimin koulutettuna kokemusasiantuntijana ja kierrän puhumassa toipumisesta ja sopeutumisesta erilaisissa tilaisuuksissa.”
Riikka on työkyvyttömyyseläkkeellä kroonisen kivun takia, mutta hän tekee osa-aikaisesti palkkatöitä mielenterveyspuolen kouluttajana silloin, kun jokin taho palkkaa hänet puhujaksi. Työkyvyttömyyseläkeläisenä hän saa työskennellä jonkin verran kuukaudessa ilman, että eläke pienenee.
”Teen arviolta 2–5 tuntia palkkiollista työtä viikossa sekä vapaaehtoistöitä KoKoA – Koulutetut kokemusasiantuntijat ry:ssä. Autan myös valtionhallintoa saattamaan mielenterveysasiakkaiden asioita kuntoon – olen ollut THL:n itsemurhien ehkäisyprojektissa ja sosiaali- ja terveysministeriön apuna valmistelemassa asiakkaiden ja potilaiden itsemääräämisoikeuslakipakettia.”
Riikasta tuntuu hyvältä voida auttaa.
”Jos vain jotenkin voin antaa muille eväitä, jotta he pääsisivät helpommalla kuin mitä itse pääsin, teen sen. Auttaminen tuntuu mielekkäältä ja tärkeältä.”
Kelan kuntoutuskurssit mielenterveyden häiriötä sairastaville
Kurssilta saat tukea elämäntilanteesi hallintaan ja keinoja sairaudesta aiheutuvien haasteiden ymmärtämiseen ja käytännön ongelmien ratkaisemiseen.
Aikuisten mielenterveyskurssit:
- Silmu-kurssi: yli 18-vuotiaille, joilla on diagnosoitu lievä tai keskivaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö tai kaksisuuntainen mielialahäiriö.
- Verso-kurssi: yli 18-vuotiaille, jotka ovat sairastaneet pitkään vaikeaa mielenterveyden häiriötä (esim. skitsofrenia tai psykoottinen masennus).
Nuorten mielenterveyskurssit:
- Nuoren elo -kurssi: 16–29-vuotiaille, joilla on diagnosoitu lievä tai keskivaikea masennus tai ahdistuneisuushäiriö ja joka rajoittaa opiskelu-, työ- tai toimintakykyäsi.
Aikuisten kurssit toteutetaan moniammatillisesti ryhmämuotoisina. Nuorten kurssit toteutetaan yksilötapaamisina ja etäkuntoutuksena.