Koti & Perhe 5 min

Marjan puoliso muutti palvelu­taloon – ”Yksi elämäni kovimmista päätöksistä”

Ero puolisosta tuntuu erityisen raskaalta, kun yhteistä taivalta on kertynyt yli 50 vuotta. Palvelutalo oli Marja Levanderin sairastuneelle aviomiehelle kuitenkin paras ratkaisu.

Kuuntele artikkeli
teksti Tarja Västilä kuvat Roope Permanto 8.1.2019

Marja Levander rohkaisee omaishoitajia huolehtimaan myös omasta hyvinvoinnistaan. "Itsekään en alussa ymmärtänyt lähteä liikkeelle vaan pyörin vain kotiympyröissä. Kun sitten uskalsin lähteä omaishoitajaryhmään, rohkenin mennä muuallekin.”

Helsinkiläisen Marja Levanderin puoliso muutti syksyllä 2017 palvelutaloon. Sitä ennen Marja oli toiminut kolme vuotta miehensä omaishoitajana.

”Sairaus eteni nopeasti, ja koti ei enää tuntunut miehelleni oikealta paikalta. Arki oli hyvin vaikeaa: päivät sujuivat kohtalaisesti, mutta yöllä mies oli levoton. Voimavarani olivat äärirajoilla.”

Pariskunnan yhteinen tie on ollut pitkä: 50-vuotishääpäivää vietettiin vuosi sitten perheenjäsenten ja ystävien kesken.

”Puolison siirtyminen palvelutaloon oli yksi elämäni kovimmista päätöksistä. Tuntui kuin olisin hänet hylännyt, vaikka ratkaisu oli hyvä molemmille. Mies saa ammattitaitoista hoitoa ja minäkin jaksan paremmin.”

Yksinäisyyttä helpottaa se, että juttuseuraa ja ystäviä löytyy ihan kodin vierestä: Levanderit ovat asuneet samassa taloyhtiössä yli 30 vuotta. Myös lapset asuvat perheineen lähellä.

Miehen diagnoosi järkytti koko perhettä

Sairaus alkoi salakavalasti. Ensin diagnosoitiin afasia keväällä 2013.

”Puhuminen muuttui ja ilmaisu oli puutteellista: mies ei löytänyt sanoja ja takelteli ajoittain. Hän sai apua ja tukea afasiayhdistyksestä sekä kävi puheterapiassa.”

Tarkemmissa neurologisissa lisätutkimuksissa selvisi, että Marjan 65-vuotias puoliso sairasti otsalohkorappeumaa. Tieto oli shokki kaikille, etenkin avioparille ja heidän lapsilleen.

”Mies oli liian nuori tuollaiseen diagnoosiin. Omaishoitajaksi ryhtyminen oli minulle itsestään selvää: halusin hoitaa häntä kotona niin kauan kuin mahdollista. Aloin saada myös omaishoidon tukea Helsingin kaupungilta.”

Paras paikka on muualla kuin kotona

Puolison tila huononi merkittävästi muutamassa vuodessa. Kun mies oli öisin hereillä, ei vaimokaan saanut nukuttua. Miestä ei voinut muutenkaan jättää hetkeksikään yksin.

”Puoliso sai hoitopaikan kahdesta palvelutalosta, joissa hän oli muutaman päivän kuukaudessa. Sain silloin nukuttua univelkaa pois sekä hieman aikaa itselleni.”

”Lapset tukivat ja ymmärsivät, että palvelutalo on paras ratkaisu.”

Parisen vuotta sitten Marja teki päätöksen, ettei kotihoito enää riitä. Hoitopaikkahakemus pistettiin vireille. Puoliso odotti kolme kuukautta vapautuvaa paikkaa kaupungin palvelukeskuksessa, kunnes hän pääsi nykyiseen palvelutaloonsa.

”Tilanne oli lapsille erittäin rankka, isän sairastuminen vaikutti myös heidän perheisiinsä. Lapset tukivat ja ymmärsivät, että palvelutalo on paras ratkaisu. Myös mieheni sisarukset ovat myötäeläneet koko sairauden ajan.”

Sosiaalihoitaja auttoi hoitopaikan ja eläkettä saavan hoitotuen hakemisessa.

Äiti ja puoliso asuvat samassa palvelu­talossa

Marja kiittelee sosiaalihoitajaa, joka kertoi eri hoitopaikoista ja auttoi hakuprosessissa.

”Sain neuvoja asioista, joista minulla ei ollut entuudestaan mitään tietoa. Kerroin sosiaalihoitajalle myös toiveen, että mieheni pääsisi samaan palvelutaloon, jossa Alzheimerin tautia sairastava äitini on. Arvostan suuresti sitä, että toive huomioitiin. Se lämmittää sydäntä vieläkin.”

”Palvelutalossa on ihanat hoitajat: raskaasta työstä huolimatta he ovat ystävällisiä ja kertovat aina miehestänikin hyviä asioita.”

Marja käy palvelutalossa kolmesti viikossa. 13 kilometrin matka Munkkivuoresta Tapaninvainiolle pitää taittaa kolmella bussilla. Ensin hän käy syöttämässä äitinsä, sitten on miehen vuoro.

”Uskoisin, että mies viihtyy, vaikka ei puhukaan mitään eikä taida enää tunteakaan. Siitäkin on jo aikaa, kun hän iski minulle silmää, mutta se ei unohdu. Palvelutalossa on ihanat hoitajat: raskaasta työstä huolimatta he ovat ystävällisiä ja kertovat aina miehestänikin hyviä asioita.”

Vaatimaton elämä helpottaa kuluja

Marja on joutunut miettimään taloudellista tilannettaan, jota hän kävi pankissakin kartoittamassa. Puolisolle puolestaan on myönnetty Kelasta eläkettä saavan hoitotuki, josta sosiaalihoitaja vinkkasi. Hän myös auttoi hakemuksen täyttämisessä.

”Olen laskenut pärjääväni, kun en tuhlaa. Olen sitä ikäluokkaa, joka leipoo leipää ja syö puuroa. Pakkasesta riittää marjoja. Vähällä tulee toimeen, vaikka välillä tekee tiukkaa.”

Leipomisinto on tarttunut myös poikaan ja sitä kautta tämän lapsille.

”Viime viikonloppuna 8-vuotias pojanpoika ja 13-vuotias pojantytär olivat leipomassa pitsaa. Olenkin sanonut, että minun luonani saa tehdä mitä hyvänsä. Hoidimme aikoinaan mieheni kanssa kaikkia viittä lastenlasta yhdessä. Vipinää riitti.”

Aikaa vietettiin paljon myös mökillä Janakkalassa. Luonnossa viihtyvä Marja aikoo taas ensi kesänä soutaa saareen, jossa mökki sijaitsee, ja nauttia puuhastelusta. Vaatimaton elo jatkuu sielläkin: sähköjä ei ole ja vesikin pitää viedä mukanaan.

Liikunta ja kulttuuriharrastukset auttavat jaksamaan arjessa.

Vertaistuki ja musiikki helpottavat yksinoloa

Kun yhteistä eloa on kertynyt yli puoli vuosisataa, erossa oleminen on raskasta.

”On vaikea mennä yksin nukkumaan ja herätä yksin, kun toinen on ollut vuosikymmeniä vierellä. Yksinolo on hirveää”, määrittelee Marja. Hänen mukaansa on vaikeaa hyväksyä sitä, että rakas ihminen on pikkuhiljaa hiipumassa pois.

Vaikka arki ilman puolisoa ottaa koville, Marja on löytänyt harrastuksista pontta päiviin. Hän on alkanut käydä uudelleen kuntosalilla, josta vielä reippailee kävellen kotiin. Lapsilta lahjaksi saatu Museokortti on ollut kovassa käytössä. Pääkaupunkiseudun omaishoitajien yhdistyksestä Marja on saanut sekä vertaistukea että ystäviä.

”Tapaamme, soittelemme, vaihdamme kuulumisia ja itkemme yhdessä. Liityin myös Marttoihin sekä paikalliseen senioriyhdistykseen. Martoissa on eri-ikäisiä, huolehtivaisia ihmisiä, ja senioreiden kanssa kävin teatterissa ja ensimmäistä kertaa Musiikkitalossa konsertissa. Näihin kukkarokin riittää.”

Marja kuuntelee mielellään musiikkia, etenkin klassista kuten Pavarottia, mutta myös Elvistä, Barbra Streisandia ja Juhani Markolaa.

”Miehen kanssa keräsimme levyjä, ja nykyäänkin soitan hänelle musiikkia palvelutalossa.”

Suurin suru saapui artikkelin kirjoittamisen jälkeen. Marja Levanderin puoliso kuoli jouluattona 2018.

”Omaishoitajat, pysykää arjessa mukana”

Puhekavereita ja ystäviä löytyy ihan vierestä: Levanderit ovat asuneet samassa taloyhtiössä yli 30 vuotta. Lisäksi lapset perheineen sekä miehen sisarukset ovat lähellä.

Marjalla on selkeät terveiset kaikille omaishoitajille:

”Älkää jääkö yksin ajatusten kanssa, hakekaa apua vaikkapa sosiaalihoitajalta, pysykää arjessa mukana ja hankkikaa harrastuksia. Itsekään en alussa ymmärtänyt lähteä liikkeelle vaan pyörin vain kotiympyröissä. Kun sitten uskalsin lähteä omaishoitajaryhmään, rohkenin mennä muuallekin.”

Tarvitsetko neuvoa Kelan etuuksien hakemisessa?

  • Kun elämäntilanteesi muuttuu, voit kaivata tietoa esimerkiksi etuuksien hakemisesta. Varaa aika Kelan palvelupisteeseen tai puhelinpalveluun.
  • Jos varaat ajan verkossa, tarvitset puhelinnumeron ja suomalaisen henkilötunnuksen.
  • Voit myös asioida puhelimitse tai varata ajan Kelaan soittamalla elämäntilannettasi koskevaan palvelunumeroon.
  • Jos varaat ajan puhelinpalveluun, kirjoita lisätietokenttään, millaista apua tarvitset. Kelan palveluneuvoja soittaa sinulle sovittuna ajankohtana.
  • Jos asioit Kelan palvelupisteessä, ota mukaasi henkilöllisyystodistus ja mahdolliset asiakirjat.
  • Useimmissa Kelan palvelupisteissä voit asioida myös ilman ajanvarausta.