Gå till innehåll

Leskeksi jäänyt neljän lapsen äiti: “Kuolemasta kannattaa puhua etukäteen”

Koti & Perhe | 10.7.2018
Päivi Kemppaisen mies kuoli syöpään vain 38-vuotiaana. Moni taloudellinen asia tuli yllätyksenä, kun Päivi joutui puolisonsa kuoleman jälkeen selviytymään yksin neljän alaikäisen lapsen kanssa.
Lyssna på artikeln
Nuori leski Päivi Kemppainen.

Päivi Kemppaisen, 45, puolison kuolemasta on nyt seitsemän vuotta. Päivin mies ehti sairastaa kaksi vuotta ennen kuolemaansa.

Kovien vatsakipujen syyksi paljastuivat tukkeutuneet sappitiehyet. Maksaan johtavan suonen, porttilaskimon, juuresta löydettiin magneettikuvissa kasvain. Kun kasvainta yritettiin leikata, lääkärit totesivat, että oli jo liian myöhäistä.

Tieto sairauden laadusta ei vähentänyt toivoa paranemisesta

Isän sairastuminen oli koko perheelle suuri järkytys. Päivin miehen syöpä oli lajia, josta kukaan sitä sairastanut suomalainen ei ole selvinnyt hengissä.

Päivi työskentelee hoitoalalla, mutta se ei helpottanut tuskaa.

“Hoitoalan ihmisenä tiesin, miten sairaus tulee etenemään. Toivoin silti paranemista ja tuin mieheni kamppailua loppuun asti rehellisesti, vaikka tiesin tosiasiat”, Päivi sanoo.

Perhe pyrki jatkamaan elämää mahdollisimman normaalisti diagnoosin jälkeen. Päivin ja hänen miehensä neljä lasta olivat tuolloin kaikki alaikäisiä.

”Hänen elämänilonsa ansiosta pystyimme elämään laadukasta elämää loppuun asti.”

Toivo paranemisesta oli Päivin mukaan se voima, jolla mies pysyi elämässä kiinni sairastumisesta huolimatta. Hän jatkoi työntekoa ja kävi pitkään sairastumisensa jälkeenkin kuntosalilla.

Kunto heikkeni vasta kaksi kuukautta ennen kuolemaa. Sairaalassa Päivin mies joutui viettämään ainoastaan kaksi viimeistä viikkoaan.

“Oli onni, että hän oli mieleltään niin positiivinen ja uskoi parantumiseensa. Hänen elämänilonsa ansiosta pystyimme elämään laadukasta elämää loppuun asti”, Päivi sanoo.

Päivi sopi lastensa kanssa, että jokainen saa surra omalla tavallaan. “Saa itkeä tai nauraa, jos siltä tuntuu. Ei ole oikeaa tapaa surra.”

Käytännön järjestelyihin keskittyminen auttoi surussa

Vaikka perheellä oli ollut aikaa varautua miehen kuolemaan ennalta, se ei tehnyt rakkaan ihmisen menettämisestä yhtään helpompaa. Surun keskellä perheenjäseniä auttoi tukeutuminen toisiinsa.

“Lasten ja minun välinen yhteys tiivistyi surussa. Päätimme, että jokainen saa surra niin kuin haluaa. Saa itkeä tai nauraa, jos siltä tuntuu. Ei ole oikeaa tapaa surra”, Päivi kertoo.

“Päätin, etten lysähdä paikoilleni. Halusin jatkaa elämässä eteenpäin. Se oli silloin oikea ratkaisu.”

Päivin omaa oloa helpotti käytännön asioihin tarttuminen. Perunkirjoitus ja hautajaisjärjestelyt pitivät Päivin kiireisenä. Koska mies oli suurimmaksi osaksi hoitanut perheen laskuasiat, tositteiden metsästäminen perunkirjoitusta varten vei aikaa.

“On uskomatonta, mikä määrä selvitettävää ihmiselle tulee eteen pahimman kriisin aikana. Minulla sattui onneksi olemaan lomaviikko ja sain tarttua heti käytännön asioihin”, Päivi muistelee.

Hän ei halunnut jäädä ”surun keskelle märehtimään” vaan tunsi parhaaksi jatkaa työntekoa heti loman jälkeen.

“Päätin, etten lysähdä paikoilleni. Halusin jatkaa elämässä eteenpäin. Se oli silloin oikea ratkaisu. Äitini ehti onneksi auttaa meitä arjen pyörittämisessä.”

Kahden viikon kuluttua kuolemasta ei apua enää tarjottu

Päiville tuli yllätyksenä, kuinka nopeasti läheisensä menettänyt ihminen jätetään yksin.

“Kahden viikon jälkeen miehen kuolemasta meille ei tarjottu enää mitään kriisiapua. Sen jälkeen jäimme asioiden kanssa ihan itseksemme. Olisi ollut hyvä, jos joku olisi soittanut esimerkiksi kuukauden välein ja tarjonnut tukea. Yhteyden ottaminen itse sellaisessa tilanteessa on raskasta”, hän kuvailee.

Surun keskellä pienetkin vastoinkäymiset tuntuivat raskailta. Perheen omakotitalossa alkoivat paikat reistailla heti miehen kuoleman jälkeen, eikä Päivi ollut tottunut hoitamaan esimerkiksi maalämpöpumppuun liittyviä asioita.

“Olisi ollut hyvä, jos joku olisi kerännyt yhteen vihkoon tiedot siitä, minne voi olla yhteydessä mistäkin asiasta, jos asuu omakotitalossa. Se olisi auttanut aivan mielettömästi. Toisaalta oli pakko opetella pyytämään apua. Miehen pitkäaikainen työkaveri oli meille suureksi avuksi. Samalla tuli itsekin opeteltua niin sanottuja miesten töitä”, Päivi kertoo.

Testamentista tai muista kuolemaan liittyvistä käytännön asioista puhuminen ei tullut Päiville kuuloonkaan, kun tieto miehen sairastumisesta tuli. ”Se auttaa niin paljon sairauden kanssa elämisessä, että oma tukijoukko uskoo paranemiseen.”

Henkivakuutus toi taloudellista turvaa

Toisen vanhemman kuolema voi olla perheelle taloudellisesti tiukka paikka. Päivillä oli onneksi vakituinen työpaikka ja säännöllinen palkka.

“Jos olisimme jääneet Kelan maksamien perhe-eläkkeiden varaan, emme olisi pärjänneet ilman lisätukea. Meidän onnemme oli, että miehellä oli työpaikan kautta sairauskassa, josta lapset saavat kuukausittain korvauksia täysi-ikäisiksi asti. Lisäksi saimme suuremman kertaluontoisen summan henkivakuutuksesta. En tiedä, miten olisimme selvinneet taloudellisesti, jos sitä ei olisi ollut”, Päivi pohtii.

Koska Päivin miehellä ei ollut testamenttia, pariskunnan lapset perivät puolet kaikesta omaisuudesta. Järjestely toi monia haasteita surun keskelle.

Suurin yllätys Päiville oli se, että miehen nimissä olevalle tilille yhdessä säästetyt rahat siirtyivät kuoleman jälkeen lapsille.

”Tällaiset asiat ovat järkyttävän raadollisia siinä tilanteessa, kun puoliso on kuollut.”

”Olimme säästäneet rahaa lapsille isompia hankintoja, kuten ajokorttia varten. Ne siirtyivät lasten nimissä olevalle tilille, joiden käyttöä maistraatti valvoo todella tarkasti. Lisäselvityspyyntö tuli esimerkiksi siitä, kun rahoja käytettiin tyttäremme vanhojentansseihin. Minua pyydettiin erittelemään hyvin tarkasti, mihin rahaa oli käytetty.”

Lapset perivät myös osan perheen omakotitalosta, josta oli vielä lainaa maksamatta.

“Monelle tulee varmasti yllätyksenä, että voi joutua ottamaan uuden lainan tai pahimmassa tapauksessa myymään talon, jotta saa maksettua pois perittävän osuuden lainasta. Tällaiset asiat ovat järkyttävän raadollisia siinä tilanteessa, kun puoliso on kuollut. Meillä oli onneksi lainaa niin vähän jäljellä, että minulla oli mahdollisuus maksaa laina pois säästöillä ja vakuutuksesta saaduilla rahoilla”, Päivi kertoo.

Päivi tietää nyt, miten tärkeää on löytää lakimies, jolla on kokemusta vastaavista tilanteista.

“Meillä on edelleen paljon ratkaistavia asioita. Osa niistä vaikuttaa vielä tänäkin päivänä moniin asioihin. En ole vieläkään saanut vastauksia esimerkiksi moniin talon omistukseen liittyviin kysymyksiin”, hän sanoo.

Suru on muuttunut kaipaukseksi

Päivi kehottaakin puhumaan kuolemasta jo silloin, kun tilanne ei ole vielä akuutti.

“Testamentin tekeminen helpottaa todella paljon käytännön asioiden hoitamista. Jos asioista puhuu etukäteen kunnolla, ei tarvitse myöhemmin miettiä, mitä toinen tarkoitti kuolemaan liittyvillä sanomisillaan”, Päivi toteaa.

Testamentista tai muista kuolemaan liittyvistä käytännön asioista puhuminen ei tullut Päiville kuuloonkaan, kun tieto miehen sairastumisesta tuli.

“Kun sairastuneella on voimakas usko selviytymiseen ja se auttaa häntä pitämään kiinni elämänlaadusta, ei silloin voi alkaa puhua testamentista tai pyytää allekirjoittamaan papereita kuoleman varalta. Se ei ole perheen tehtävä, vaan sen pitäisi tulla ulkopuolelta”, Päivi toivoo.

Päivi kertoo surun muuttuneen ikäväksi. ”Välillä yllättävätkin tilanteet saattavat laukaista ikävän. Se on ihan normaalia – eihän rakasta ihmistä unohda koskaan.”

Päivi olisi halunnut, että joku ulkopuolinen henkilö esimerkiksi sairaalasta olisi ottanut puheeksi, miten kuolemaan tulisi varautua käytännössä.

“Vaikka olisin tiennyt etukäteen kaiken sen ikävän selvittelyn, mitä kuoleman jälkeen tuli, en olisi voinut mennä sanomaan miehelleni, että allekirjoitetaan nämä paperit siltä varalta, että kuolet. Se auttaa niin paljon sairauden kanssa elämisessä, että oma tukijoukko uskoo paranemiseen”, Päivi sanoo.

Vaikka miehen kuolemasta on kulunut nyt seitsemän vuotta, suru on edelleen läsnä Päivin arjessa.

“Suru tuntuu nyt enemmän ikävänä. Välillä yllättävätkin tilanteet saattavat laukaista ikävän. Se on ihan normaalia – eihän rakasta ihmistä unohda koskaan”, hän kertoo.

”Olemme saaneet taas huomata, miten pienestä kaikki voi olla kiinni ja miten tärkeää on, ettei elä sitten kun -elämää.”

Lasten kanssa Päivi on käsitellyt asiaa vuosien varrella puhumalla. Varsinkin nuoremmat, nyt yläasteikäiset lapset ovat kyselleet isän kuolemasta paljon.

“Olen pyrkinyt aina puhumaan avoimesti kaikesta ja kehottanut lapsiakin kertomaan, jos tulee ikävä, ja olemaan oma itsensä.”

Päivin nuorempi tytär sairastui tänä kesänä vakavasti, ja perhe joutui kohtaamaan vaikeat tunteet ja menettämisen pelon uudelleen.

“Olemme saaneet taas huomata, miten pienestä kaikki voi olla kiinni ja miten tärkeää on, ettei elä sitten kun -elämää, mitä mekin mieheni kanssa elimme. On tärkeää nauttia elämästä juuri nyt.”

Kelan etuudet puolisonsa tai vanhempansa menettäneelle

  • Leskeneläke auttaa taloudellisessa selviytymisessä, kun puoliso kuolee. Edellytyksenä eläkkeen saamiselle on, että on ollut puolison kanssa avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Mikäli sinulla ei ole tai ole ollut yhteistä lasta puolisosi kanssa, mm. avioliiton solmimisajankohta ja ikäsi avioliittoa solmittaessa vaikuttavat leskeneläkeoikeuteen.
  • Kela maksaa leskeneläkettä alle 65-vuotiaalle leskelle.
  • Leskeneläkkeessä on kaksi osaa: alkueläke ja jatkoeläke. Alkueläkettä maksetaan kuuden kuukauden ajan ja sen suuruus on 324,33 euroa kuukaudessa. Summa voi olla pienempi, jos puoliso on asunut tai työskennellyt ulkomailla.
  • Jatkoeläkettä voi saada alkueläkkeen päättymisen jälkeen. Se muodostuu perusmäärästä ja täydennysmäärästä. Perusmäärän suuruus on 101,59 euroa kuukaudessa. Täydennysmäärän suuruuteen vaikuttavat tulot.
  • Lapseneläkettä maksetaan alle 18-vuotiaalle lapselle, jonka äiti, isä tai muu huoltaja kuolee.
  • Nuori voi saada lapseneläkettä 21-vuotiaaksi asti, jos hän opiskelee päätoimisesti.
  • Lapseneläkkeen perusmäärä on 59,68 euroa kuukaudessa. Jos molemmat vanhemmat ovat kuolleet, Kela maksaa kahta perusmäärää.
  • Alle 18-vuotias voi saada perusmäärän lisäksi täydennysmäärää enintään 90,26 euroa kuukaudessa. Täydennysmäärän suuruuteen vaikuttavat muualta kuin Kelasta saatavat perhe-eläkkeet.
  • Kelan lisäksi perhe-eläkettä eli leskeneläkettä tai lapseneläkettä voi saada työeläkelaitoksesta, tapaturma- ja liikennevakuutuksesta, työnantajan ryhmähenkivakuutuksesta ja tietyistä maista, jos kuollut työskenteli ulkomailla.

Fyrabarnsmamman som blev änka: “Det är bra att tala om döden på förhand”

HEM & FAMILJ | 10.7.2018
Päivi Kemppainens man dog i cancer när han var bara 38 år gammal. Många ekonomiska saker kom som en överraskning när Päivi efter sin makes död tvingades klara sig ensam med fyra minderåriga barn.
Lyssna på artikeln
Nuori leski Päivi Kemppainen.

Päivi Kemppainen, 45, miste sin make för sju år sedan. Han hann vara sjuk i två år innan han dog.

Orsaken till de hårda magsmärtorna visade sig vara tilltäppta gallgångar. I början av portvenen, som leder till levern, hittades en tumör på magnetröntgen. När man försökte operera tumören, konstaterade läkarna att det redan var för sent.

Vetskapen om sjukdomens art minskade inte hoppet om att tillfriskna

Det var en svår chock för hela familjen när pappan insjuknade. Päivis mans cancer var av en sort som ingen finländare har överlevt.

Päivi arbetar inom vårdbranschen, men det lättade inte på smärtan.

“Eftersom jag själv jobbar inom vården visste jag hur sjukdomen framskrider. Jag hoppades ändå på ett tillfrisknande och stödde ärligt min mans kamp ända till slutet, trots att jag kände till fakta”, säger Päivi.

”Tack vare hans livsglädje kunde vi hålla fast vid livskvaliteten ända till slutet.”

Familjen försökte fortsätta att leva som vanligt efter diagnosen. Päivis och hennes mans fyra barn var då alla minderåriga.

Hoppet om att bli frisk var enligt Päivi den kraft som fick hennes man att hålla fast vid livet trots att han var sjuk. Han fortsatte jobba och gick på gym länge efter sitt insjuknande.

Konditionen försämrades inte förrän två månader innan han dog. På sjukhus behövde Päivis man bara tillbringa de två sista veckorna.

“Det var tur att han var så positiv och trodde på att han skulle bli frisk. Tack vare hans livsglädje kunde vi hålla fast vid livskvaliteten ända till slutet”, säger Päivi.

Päivi kom överens med barnen att var och en får sörja på ditt eget sätt. ”Man får gråta eller skratta om det känns så. Det finns inget rätt sätt att sörja.”

Att koncentrera sig på det praktiska hjälpte mot sorgen

Trots att familjen hade haft tid att förbereda sig på mannens död, gjorde det inte förlusten av en älskad människa lättare. Mitt i sorgen kunde familjemedlemmarna få stöd av varandra.

“Förhållandet mellan mig och barnen blev intensivare i sorgen. Vi beslöt att var och en får sörja som den vill. Man får gråta eller skratta om det känns så. Det finns inget rätt sätt att sörja”, berättar Päivi.

“Jag beslöt att livet inte får stanna upp. Jag ville fortsätta framåt. Det var rätt beslut just då.”

Päivi själv mådde bättre av att ta itu med de praktiska sakerna. Bouppteckningen och begravningsförberedelserna höll henne sysselsatt. Eftersom mannen hade skött största delen av familjens räkningar, tog det tid att leta reda på alla kvitton för bouppteckningen.

”Det är otroligt hur mycket en människa måste reda ut under den värsta krisen. Till all tur hade jag en semestervecka och kunde genast gripa tag i det praktiska”, minns Päivi.

Hon ville inte ”stanna kvar i sorgen och grubbla” utan tyckte att det var bäst att fortsätta jobba genast efter semestern.

“Jag beslöt att livet inte får stanna upp. Jag ville fortsätta framåt. Det var rätt beslut just då. Min mamma hade lyckligtvis tid att hjälpa oss i vardagen.”

Två veckor efter döden erbjöds ingen hjälp längre

Päivi blev överraskad av hur snabbt en människa som förlorat sin familjemedlem lämnas ensam.

“Två veckor efter min mans död erbjöds vi inte längre någon krishjälp. Efter det lämnades vi helt ensamma med allt. Det hade varit bra om någon hade ringt till exempel en gång i månaden och erbjudit stöd. Det är tungt att själv ta kontakt i sådan situation”, berättar hon.

Mitt i sorgen kändes också de allra minsta motgångarna svåra. I familjens villa började saker krångla genast efter mannens död, och Päivi var inte van att sköta exempelvis jordvärmepumpen.

”Det hade varit bra om någon hade samlat information i ett häfte om vem man kan kontakta i olika ärenden om man bor i villa. Det skulle ha hjälp oss alldeles otroligt mycket. Å andra sidan tvingades jag lära mig att be om hjälp. Mannens långvariga kollega var oss till stor hjälp. Samtidigt lärde jag mig mycket om så kallade manliga arbetsuppgifter”, berättar Päivi.

Testamenten och andra praktiska saker kring döden är inget som Päivi hade en tanke på att ta upp när de fick veta att mannen blivit sjuk. ”Det hjälper en otroligt mycket att leva med en sjukdom om de närmaste tror på att man ska tillfriskna.”

Livförsäkringen gav ekonomiskt stöd

Den ena förälderns död kan vara ett hårt ekonomiskt slag för familjen. Päivi hade lyckligtvis en fast anställning och regelbunden lön.

“Om vår enda inkomst hade varit FPA:s familjepensioner, skulle vi inte ha klarat oss utan tilläggsstöd. Till all lycka hade mannen via arbetsplatsen tillgång till en sjukkassa, som betalar ut månatliga ersättningar till barnen tills de är myndiga. Dessutom fick vi en större engångsersättning från livförsäkringen. Jag vet inte hur vi hade klarat oss ekonomiskt om den inte hade funnits”, funderar Päivi.

Eftersom Päivis man inte hade något testamente, ärvde parets barn hälften av egendomen. Arrangemanget medförde många utmaningar mitt i sorgen.

Den största överraskningen för Päivi var att pengarna som de tillsammans sparat på ett konto i mannens namn överfördes till barnen efter hans död.

”Sådana här saker är otroligt grymma i en situation då maken har dött.”

”Vi hade sparat pengar åt barnen för större anskaffningar, till exempel för körkort. De överfördes till konton i barnens namn och användningen övervakas ytterst noggrant av magistraten. En begäran om kompletterande information kom till exempel när vi använde pengar till de gamlas dans för vår dotter. Jag ombads specificera mycket noggrant vad pengarna hade använts till.”

Barnen ärvde också en del av familjens villa, inklusive det återstående huslånet.

“För många kommer det säkert som en överraskning att man kan tvingas ta ett nytt lån eller i värsta fall sälja huset för att kunna betala bort arvlåtarens del av skulden. Sådana här saker är otroligt grymma i en situation då maken har dött. Till all lycka hade vi så lite kvar av lånet, att jag kunde betala bort det med hjälp av besparingar och pengarna från försäkringen”, berättar Päivi.

Päivi vet nu hur viktigt det är att hitta en jurist som har erfarenhet av motsvarande fall.

“Vi har fortfarande många saker att ordna. En del av dem påverkar oss än i denna dag. Jag har till exempel fortfarande inte fått svar på alla frågor som gäller husets ägarskap”, säger hon.

Sorgen har förvandlats till saknad

Päivi uppmanar alla att tala om döden redan innan situationen blir akut.

“Ett testamente är till stor hjälp när man ska ordna det praktiska. Om man diskuterar allting ordentligt på förhand, behöver man inte senare fundera över vad den andra menade när den talade om döden”, konstaterar Päivi.

Testamenten och andra praktiska saker kring döden är inget som Päivi hade en tanke på att ta upp när de fick veta att mannen blivit sjuk.

“När den insjuknade starkt tror på sitt tillfrisknande och det hjälper honom att hålla fast vid livskvaliteten så kan man ju inte börja tala om ett testamenten eller be honom skriva under papper ifall han skulle dö. Det är inte familjens uppgift, det borde komma utifrån”, önskar Päivi.

Päivi berättar att sorgen omvandlats till saknad. ”Ibland kan helt överraskande situationer utlösa saknaden. Det är helt normalt – man glömmer ju aldrig en människa man älskat.”

Päivi önskar att någon utomstående person, till exempel från sjukhuset, hade tagit upp hur man rent praktiskt ska förbereda sig på döden.

“Även om jag på förhand hade vetat om hur mycket som behöver redas ut efter döden, så skulle jag inte ha kunnat säga till min man att nu skriver vi under de här pappren för säkerhets skull ifall du dör. Det hjälper en otroligt mycket att leva med en sjukdom om de närmaste tror på att man ska tillfriskna”, säger Päivi.

”Vi har igen fått se, vilken skör tråd livet kan hänga på och hur viktigt det är att man inte lever ett sedan när-liv. Det är viktigt att njuta av livet här och nu.”

Trots att det nu gått sju år sedan mannen dog, är sorgen fortfarande närvarande i Päivis vardag.

”Sorgen känns nu mera som en saknad. Ibland kan helt överraskande situationer utlösa saknaden. Det är helt normalt – man glömmer ju aldrig en människa man älskat”, säger hon.

Med barnen har Päivi alltid hanterat sorgen genom att prata. Speciellt de yngre barnen, som nu går i högstadiet, har frågat mycket om pappans död.

”Jag har försökt att tala öppet om allting och uppmanat barnen att berätta om de känner saknad, och att vara sig själva.”

Päivis yngre dotter insjuknade allvarligt denna sommar och familjen tvingades uppleva de svåra känslorna och rädslan att förlora en familjemedlem på nytt.

”Vi har igen fått se, vilken skör tråd livet kan hänga på och hur viktigt det är att man inte lever ett sedan när-liv, som vi gjorde med min man. Det är viktigt att njuta av livet här och nu.”

FPA:s förmåner till personer som mist sin make eller en förälder

  • Efterlevandepensionen hjälper ekonomiskt när maken dör. Förutsättningen för att få pensionen är att du har varit gift eller levt i ett registrerat partnerskap med den avlidna. Om du inte har eller har haft ett gemensamt barn med din make, påverkas rätten till efterlevandepension bl.a. av giftermålets tidpunkt och din ålder när ni gifte er.
  • FPA betalar efterlevandepension till en änka eller änkling som är under 65 år.
  • Efterlevandepensionen består av två delar: begynnelsepension och fortsättningspension. Begynnelsepensionen betalas ut i sex månader och den är 324,33 euro i månaden. Summan kan vara mindre om din make har bott eller arbetat utomlands.
  • Fortsättningspension kan fås efter begynnelsepensionen. Den består av ett grundbelopp och ett kompletteringsbelopp. Grundbeloppet är 101,59 euro i månaden. Dina inkomster inverkar på kompletteringsbeloppets storlek.
  • Barnpension betalas till ett barn under 18, vars mamma, pappa eller annan vårdnadshavare avlider.
  • En ung person kan få barnpension till 21 års ålder, om hen studerar på heltid.
  • Barnpensionens grundbelopp är 59,68 euro i månaden. Om båda föräldrarna är döda, betalar FPA ut två grundbelopp.
  • Ett barn under 18 år kan förutom grundbeloppet få ett kompletteringsbelopp på högst 90,26 euro i månaden. Kompletteringsbeloppets storlek påverkas av familjepensioner som fås från annat håll är FPA.
  • Familjepension, dvs. efterlevandepension, kan förutom från FPA också fås från arbetspensionsanstalten, olycksfalls- eller trafikförsäkringen, arbetsgivarens grupplivförsäkring och från vissa andra länder om den avlidna jobbade utomlands.
  • FPA:s kundrådgivare hjälper dig vid större livsförändringar. Tillsammans med dem kan du reda ut, vilka förmåner du kan ha rätt till. Du kan kontakta oss till exempel per telefon eller via webben. Boka gärna tid så att vår rådgivare kan på förhand sätta sig in i din situation.
  • Vad vill du läsa om?

    Föreslå idéer om artiklar till redaktionen för mittiallt.fi.