Siirry sisältöön

Leskeksi jäänyt neljän lapsen äiti: “Kuolemasta kannattaa puhua etukäteen”

Koti & Perhe | 10.7.2018
Päivi Kemppaisen mies kuoli syöpään vain 38-vuotiaana. Moni taloudellinen asia tuli yllätyksenä, kun Päivi joutui puolisonsa kuoleman jälkeen selviytymään yksin neljän alaikäisen lapsen kanssa.
Kuuntele artikkeli
Nuori leski Päivi Kemppainen.
“On uskomatonta, mikä määrä selvitettävää ihmiselle tulee eteen pahimman kriisin aikana", kertoo nuorena miehensä menettänyt Päivi Kemppainen. Hän neuvookin tekemään testamentin, joka helpottaa käytännön asioiden järjestelyä.

Päivi Kemppaisen, 45, puolison kuolemasta on nyt seitsemän vuotta. Päivin mies ehti sairastaa kaksi vuotta ennen kuolemaansa.

Kovien vatsakipujen syyksi paljastuivat tukkeutuneet sappitiehyet. Maksaan johtavan suonen, porttilaskimon, juuresta löydettiin magneettikuvissa kasvain. Kun kasvainta yritettiin leikata, lääkärit totesivat, että oli jo liian myöhäistä.

Tieto sairauden laadusta ei vähentänyt toivoa paranemisesta

Isän sairastuminen oli koko perheelle suuri järkytys. Päivin miehen syöpä oli lajia, josta kukaan sitä sairastanut suomalainen ei ole selvinnyt hengissä.

Päivi työskentelee hoitoalalla, mutta se ei helpottanut tuskaa.

“Hoitoalan ihmisenä tiesin, miten sairaus tulee etenemään. Toivoin silti paranemista ja tuin mieheni kamppailua loppuun asti rehellisesti, vaikka tiesin tosiasiat”, Päivi sanoo.

Perhe pyrki jatkamaan elämää mahdollisimman normaalisti diagnoosin jälkeen. Päivin ja hänen miehensä neljä lasta olivat tuolloin kaikki alaikäisiä.

”Hänen elämänilonsa ansiosta pystyimme elämään laadukasta elämää loppuun asti.”

Toivo paranemisesta oli Päivin mukaan se voima, jolla mies pysyi elämässä kiinni sairastumisesta huolimatta. Hän jatkoi työntekoa ja kävi pitkään sairastumisensa jälkeenkin kuntosalilla.

Kunto heikkeni vasta kaksi kuukautta ennen kuolemaa. Sairaalassa Päivin mies joutui viettämään ainoastaan kaksi viimeistä viikkoaan.

“Oli onni, että hän oli mieleltään niin positiivinen ja uskoi parantumiseensa. Hänen elämänilonsa ansiosta pystyimme elämään laadukasta elämää loppuun asti”, Päivi sanoo.

Päivi sopi lastensa kanssa, että jokainen saa surra omalla tavallaan. “Saa itkeä tai nauraa, jos siltä tuntuu. Ei ole oikeaa tapaa surra.”

Käytännön järjestelyihin keskittyminen auttoi surussa

Vaikka perheellä oli ollut aikaa varautua miehen kuolemaan ennalta, se ei tehnyt rakkaan ihmisen menettämisestä yhtään helpompaa. Surun keskellä perheenjäseniä auttoi tukeutuminen toisiinsa.

“Lasten ja minun välinen yhteys tiivistyi surussa. Päätimme, että jokainen saa surra niin kuin haluaa. Saa itkeä tai nauraa, jos siltä tuntuu. Ei ole oikeaa tapaa surra”, Päivi kertoo.

“Päätin, etten lysähdä paikoilleni. Halusin jatkaa elämässä eteenpäin. Se oli silloin oikea ratkaisu.”

Päivin omaa oloa helpotti käytännön asioihin tarttuminen. Perunkirjoitus ja hautajaisjärjestelyt pitivät Päivin kiireisenä. Koska mies oli suurimmaksi osaksi hoitanut perheen laskuasiat, tositteiden metsästäminen perunkirjoitusta varten vei aikaa.

“On uskomatonta, mikä määrä selvitettävää ihmiselle tulee eteen pahimman kriisin aikana. Minulla sattui onneksi olemaan lomaviikko ja sain tarttua heti käytännön asioihin”, Päivi muistelee.

Hän ei halunnut jäädä ”surun keskelle märehtimään” vaan tunsi parhaaksi jatkaa työntekoa heti loman jälkeen.

“Päätin, etten lysähdä paikoilleni. Halusin jatkaa elämässä eteenpäin. Se oli silloin oikea ratkaisu. Äitini ehti onneksi auttaa meitä arjen pyörittämisessä.”

Kahden viikon kuluttua kuolemasta ei apua enää tarjottu

Päiville tuli yllätyksenä, kuinka nopeasti läheisensä menettänyt ihminen jätetään yksin.

“Kahden viikon jälkeen miehen kuolemasta meille ei tarjottu enää mitään kriisiapua. Sen jälkeen jäimme asioiden kanssa ihan itseksemme. Olisi ollut hyvä, jos joku olisi soittanut esimerkiksi kuukauden välein ja tarjonnut tukea. Yhteyden ottaminen itse sellaisessa tilanteessa on raskasta”, hän kuvailee.

Surun keskellä pienetkin vastoinkäymiset tuntuivat raskailta. Perheen omakotitalossa alkoivat paikat reistailla heti miehen kuoleman jälkeen, eikä Päivi ollut tottunut hoitamaan esimerkiksi maalämpöpumppuun liittyviä asioita.

“Olisi ollut hyvä, jos joku olisi kerännyt yhteen vihkoon tiedot siitä, minne voi olla yhteydessä mistäkin asiasta, jos asuu omakotitalossa. Se olisi auttanut aivan mielettömästi. Toisaalta oli pakko opetella pyytämään apua. Miehen pitkäaikainen työkaveri oli meille suureksi avuksi. Samalla tuli itsekin opeteltua niin sanottuja miesten töitä”, Päivi kertoo.

Testamentista tai muista kuolemaan liittyvistä käytännön asioista puhuminen ei tullut Päiville kuuloonkaan, kun tieto miehen sairastumisesta tuli. ”Se auttaa niin paljon sairauden kanssa elämisessä, että oma tukijoukko uskoo paranemiseen.”

Henkivakuutus toi taloudellista turvaa

Toisen vanhemman kuolema voi olla perheelle taloudellisesti tiukka paikka. Päivillä oli onneksi vakituinen työpaikka ja säännöllinen palkka.

“Jos olisimme jääneet Kelan maksamien perhe-eläkkeiden varaan, emme olisi pärjänneet ilman lisätukea. Meidän onnemme oli, että miehellä oli työpaikan kautta sairauskassa, josta lapset saavat kuukausittain korvauksia täysi-ikäisiksi asti. Lisäksi saimme suuremman kertaluontoisen summan henkivakuutuksesta. En tiedä, miten olisimme selvinneet taloudellisesti, jos sitä ei olisi ollut”, Päivi pohtii.

Koska Päivin miehellä ei ollut testamenttia, pariskunnan lapset perivät puolet kaikesta omaisuudesta. Järjestely toi monia haasteita surun keskelle.

Suurin yllätys Päiville oli se, että miehen nimissä olevalle tilille yhdessä säästetyt rahat siirtyivät kuoleman jälkeen lapsille.

”Tällaiset asiat ovat järkyttävän raadollisia siinä tilanteessa, kun puoliso on kuollut.”

”Olimme säästäneet rahaa lapsille isompia hankintoja, kuten ajokorttia varten. Ne siirtyivät lasten nimissä olevalle tilille, joiden käyttöä maistraatti valvoo todella tarkasti. Lisäselvityspyyntö tuli esimerkiksi siitä, kun rahoja käytettiin tyttäremme vanhojentansseihin. Minua pyydettiin erittelemään hyvin tarkasti, mihin rahaa oli käytetty.”

Lapset perivät myös osan perheen omakotitalosta, josta oli vielä lainaa maksamatta.

“Monelle tulee varmasti yllätyksenä, että voi joutua ottamaan uuden lainan tai pahimmassa tapauksessa myymään talon, jotta saa maksettua pois perittävän osuuden lainasta. Tällaiset asiat ovat järkyttävän raadollisia siinä tilanteessa, kun puoliso on kuollut. Meillä oli onneksi lainaa niin vähän jäljellä, että minulla oli mahdollisuus maksaa laina pois säästöillä ja vakuutuksesta saaduilla rahoilla”, Päivi kertoo.

Päivi tietää nyt, miten tärkeää on löytää lakimies, jolla on kokemusta vastaavista tilanteista.

“Meillä on edelleen paljon ratkaistavia asioita. Osa niistä vaikuttaa vielä tänäkin päivänä moniin asioihin. En ole vieläkään saanut vastauksia esimerkiksi moniin talon omistukseen liittyviin kysymyksiin”, hän sanoo.

Suru on muuttunut kaipaukseksi

Päivi kehottaakin puhumaan kuolemasta jo silloin, kun tilanne ei ole vielä akuutti.

“Testamentin tekeminen helpottaa todella paljon käytännön asioiden hoitamista. Jos asioista puhuu etukäteen kunnolla, ei tarvitse myöhemmin miettiä, mitä toinen tarkoitti kuolemaan liittyvillä sanomisillaan”, Päivi toteaa.

Testamentista tai muista kuolemaan liittyvistä käytännön asioista puhuminen ei tullut Päiville kuuloonkaan, kun tieto miehen sairastumisesta tuli.

“Kun sairastuneella on voimakas usko selviytymiseen ja se auttaa häntä pitämään kiinni elämänlaadusta, ei silloin voi alkaa puhua testamentista tai pyytää allekirjoittamaan papereita kuoleman varalta. Se ei ole perheen tehtävä, vaan sen pitäisi tulla ulkopuolelta”, Päivi toivoo.

Päivi kertoo surun muuttuneen ikäväksi. ”Välillä yllättävätkin tilanteet saattavat laukaista ikävän. Se on ihan normaalia – eihän rakasta ihmistä unohda koskaan.”

Päivi olisi halunnut, että joku ulkopuolinen henkilö esimerkiksi sairaalasta olisi ottanut puheeksi, miten kuolemaan tulisi varautua käytännössä.

“Vaikka olisin tiennyt etukäteen kaiken sen ikävän selvittelyn, mitä kuoleman jälkeen tuli, en olisi voinut mennä sanomaan miehelleni, että allekirjoitetaan nämä paperit siltä varalta, että kuolet. Se auttaa niin paljon sairauden kanssa elämisessä, että oma tukijoukko uskoo paranemiseen”, Päivi sanoo.

Vaikka miehen kuolemasta on kulunut nyt seitsemän vuotta, suru on edelleen läsnä Päivin arjessa.

“Suru tuntuu nyt enemmän ikävänä. Välillä yllättävätkin tilanteet saattavat laukaista ikävän. Se on ihan normaalia – eihän rakasta ihmistä unohda koskaan”, hän kertoo.

”Olemme saaneet taas huomata, miten pienestä kaikki voi olla kiinni ja miten tärkeää on, ettei elä sitten kun -elämää.”

Lasten kanssa Päivi on käsitellyt asiaa vuosien varrella puhumalla. Varsinkin nuoremmat, nyt yläasteikäiset lapset ovat kyselleet isän kuolemasta paljon.

“Olen pyrkinyt aina puhumaan avoimesti kaikesta ja kehottanut lapsiakin kertomaan, jos tulee ikävä, ja olemaan oma itsensä.”

Päivin nuorempi tytär sairastui tänä kesänä vakavasti, ja perhe joutui kohtaamaan vaikeat tunteet ja menettämisen pelon uudelleen.

“Olemme saaneet taas huomata, miten pienestä kaikki voi olla kiinni ja miten tärkeää on, ettei elä sitten kun -elämää, mitä mekin mieheni kanssa elimme. On tärkeää nauttia elämästä juuri nyt.”

Kelan etuudet puolisonsa tai vanhempansa menettäneelle

  • Leskeneläke auttaa taloudellisessa selviytymisessä, kun puoliso kuolee. Edellytyksenä eläkkeen saamiselle on, että on ollut puolison kanssa avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Mikäli sinulla ei ole tai ole ollut yhteistä lasta puolisosi kanssa, mm. avioliiton solmimisajankohta ja ikäsi avioliittoa solmittaessa vaikuttavat leskeneläkeoikeuteen.
  • Kela maksaa leskeneläkettä alle 65-vuotiaalle leskelle.
  • Leskeneläkkeessä on kaksi osaa: alkueläke ja jatkoeläke. Alkueläkettä maksetaan kuuden kuukauden ajan ja sen suuruus on 324,33 euroa kuukaudessa. Summa voi olla pienempi, jos puoliso on asunut tai työskennellyt ulkomailla.
  • Jatkoeläkettä voi saada alkueläkkeen päättymisen jälkeen. Se muodostuu perusmäärästä ja täydennysmäärästä. Perusmäärän suuruus on 101,59 euroa kuukaudessa. Täydennysmäärän suuruuteen vaikuttavat tulot.
  • Lapseneläkettä maksetaan alle 18-vuotiaalle lapselle, jonka äiti, isä tai muu huoltaja kuolee.
  • Nuori voi saada lapseneläkettä 21-vuotiaaksi asti, jos hän opiskelee päätoimisesti.
  • Lapseneläkkeen perusmäärä on 59,68 euroa kuukaudessa. Jos molemmat vanhemmat ovat kuolleet, Kela maksaa kahta perusmäärää.
  • Alle 18-vuotias voi saada perusmäärän lisäksi täydennysmäärää enintään 90,26 euroa kuukaudessa. Täydennysmäärän suuruuteen vaikuttavat muualta kuin Kelasta saatavat perhe-eläkkeet.
  • Kelan lisäksi perhe-eläkettä eli leskeneläkettä tai lapseneläkettä voi saada työeläkelaitoksesta, tapaturma- ja liikennevakuutuksesta, työnantajan ryhmähenkivakuutuksesta ja tietyistä maista, jos kuollut työskenteli ulkomailla.
  • Mistä haluaisit lukea?

    Ehdota juttuideaa Kelan Elämässä-median toimitukselle.