Siirry sisältöön

Näin yksinhuoltajan hakemusrumba pysyy hallinnassa – ”Oikeuksistaan on pidettävä huolta”

Koti & Perhe | 20.11.2018
Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva Johanna Peltola, 44, pyörittää yksin nelihenkisen perheen taloutta. Helppoa se ei ole, sillä kaikki tavallisesta arjesta poikkeava heilauttaa budjettia. Vuosien saatossa Johannasta on kuitenkin kehkeytynyt ihminen, joka tietää oikeutensa ja osaa pyytää apua.
Kuuntele artikkeli
Mira ja Johanna halaavat.
Johanna Peltola on kolmen lapsen äiti. 5-vuotias Mira on perheen nuorimmainen.

Tähän itähelsinkiläiseen kotiin ei tulla vaivihkaa! Ovikellon soittoon vastataan komealla ulvonnalla.

Kaukaasiankoira Alli on kuitenkin rauhallinen tapaus, jota kiinnostaa lähinnä vieraiden tarjoamat rapsutukset. Allin vanavedessä seuraa sekarotuinen Pimu.

”No niin, nyt riittää tuo ulvonta”, perheen pää Johanna Peltola komentaa koiriaan.

Peltoloiden kotitaloudessa asuu vahtikoirien ja näiden emännän lisäksi Johannan täysi-ikäinen esikoistytär, 16-vuotias poika sekä 5-vuotias tytär. Olohuoneessa häkissään rapistelevat rotat Kasper, Jesper ja Joonatan.

Arkisena aamupäivänä Johannan poika on koulussa, mutta vanhempi tytär on kotona flunssaa potemassa ja nuorin lapsista leikkii huoneessaan.

Perheessä eletään jännittäviä hetkiä, sillä kolmen kuukauden sisällä Johannan esikoistytär synnyttää oman esikoisensa. Vanhemmuutta on tarkoitus harjoitella kotona tutussa ympäristössä ennen omaan asuntoon muuttamista.

”Siksi täällä onkin vähän mööbleerattu, kun vaihdoimme huonejärjestystä, jotta nuori perhe saa isomman huoneen”, Johanna sanoo.

Johanna pyörittää neljän hengen taloutta yksin. Välillä on hyvä hengähtää.

”Eläkepäätös oli tietyllä tavalla helpotus”

Yksinhuoltajana lapsiaan elättävä Johanna, 44, on ollut sairauden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä kahdeksan vuotta.

”Vuonna 2005, keskimmäisen lapsen äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen, palasin työelämään. Ehdin olla siellä puolisen vuotta ennen kuin aloin oireilla. Olin jatkuvasti todella kipeä ja kärsin unettomuudesta. Ravasin työterveyslääkärillä.”

Lääkärin pitkällisten tutkimusten jälkeen syyksi paljastui synnytyksen jälkeinen masennus, jota ei somaattisilta oireilta oltu ensin huomattu. Masennus oli edennyt niin pitkälle, että Johannalla alkoi olla itsetuhoisia ajatuksia.

”Tuntui aika hurjalta sanoa, että ’hei, olen Johanna, 36, ja eläkkeellä.'”

Myönnetyt sairauslomat venyivät puolen vuoden pätkistä vuoden pituisiksi.

Lopulta eläkevakuutusyhtiö teki päätöksen: Johanna siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle. Eläkkeen kustannuksista vastaa vakuutusyhtiön lisäksi Kela, joka maksaa eläkkeen kansaneläkeosuuden ja sen lapsikorotuksen alle 16-vuotiaasta huollettavasta.

”Tietyllä tavalla päätös oli helpotus, sillä minun oli pitänyt käydä joka vuodenvaihteessa läpi varsinainen paperihelvetti saadakseni kuntoutustukea. Mutta samaan aikaan tuntui aika hurjalta sanoa, että ’hei, olen Johanna, 36, ja eläkkeellä’.”

Mira ja pehmolelu.

Ajanvaraus Kelaan auttaa selvittämään oikeudet etuuksiin

Eläkepäätös ei kuitenkaan lopettanut hakemusrumbaa. Tällä hetkellä Johanna saa Kelalta eläkkeen lisäksi yleistä asumistukea, kahdesta alle 17-vuotiaasta lapsestaan lapsilisää yksinhuoltajakorotuksella ja nuorimmasta lapsestaan elatustukea.

Pojalleen Johanna hakee lapseneläkettä ja nuoren kuntoutusrahaa. Lapseneläkettä maksetaan vanhempansa menettäneille lapsille. Kuntoutusraha on tuki, jota maksetaan opiskelun tai muun työelämään tähtäävän kuntoutuksen ajalta nuorille, joiden opiskelu- tai työkyky on heikentynyt sairauden tai vamman vuoksi.

Johanna vanhin tytär saa 16 vuotta täyttäneen vammaistukea, ja hän on aiemmin saanut myös nuoren kuntoutusrahaa. Täysi-ikäistymisensä myötä tytär on joutunut hakemaan uudelleen lapseneläkettä. Sen saaminen päättyy 18-vuotiaana, mutta päätoimisesti opiskelevalle nuorelle Kela jatkaa sen maksamista 21 ikävuoteen saakka. Lisäksi odottavan äidin pitää piakkoin hakea äitiysrahaa ja äitiysavustusta, joka on joko äitiyspakkaus tai 170 euroa.

Ulkopuolisen korviin hakemusviidakko kuulostaa hallitsemattomalta, mutta Johanna ei ole lannistunut.

Tyttären saadessa tukipäätöksensä Johannan pitää olla valppaana myös omien tukiensa kanssa: koska täysi-ikäinen tytär asuu Johannan kanssa samassa taloudessa, tyttären tulot vaikuttavat Johannan asumistukeen.

”Siksi asumistuki pitää laittaa heti tarkistukseen. Samoin se pitää tarkistuttaa, kun tyttären äitiysloma alkaa joulukuussa.”

Johanna siirsi oman sänkynsä Miran kerrossängyn alle, kun tyttö ei uskaltanut nukkua yksin.

Ulkopuolisen korviin hakemusviidakko kuulostaa hallitsemattomalta, mutta Johanna ei ole lannistunut. Hän etsii tietoa verkosta ja asioi säännöllisesti Kelassa.

Johannan mukaan osa tuista, kuten asumis- ja elatustuki, ovat helppoja hakea. Sen sijaan paljon erilaisia lääkärintodistuksia, kuntoutussuunnitelmia ja muita liitteitä vaativat tuet saavat työläydellään Johannankin pinnan kiristymään.

”Juuri vähän aikaa sitten varasin kahden tunnin ajan Kelaan, että saimme kaiken selvitettyä. Täytyy varmaan kohta taas varata samanlainen sessio.”

Johanna sanoo, että vaikka Kelan palveluasiantuntijat ovat pitäneet hänet hyvin kartalla, on tärkeää olla itse perillä siitä, mihin on oikeutettu.

”Oikeuksistaan pitää pitää huolta. Esimerkiksi nuoren kuntoutusraha oli sellainen tuki, josta en ollut kuullutkaan ennen kuin tyttären opettaja vinkkasi siitä.”

Yllättävät menot ja juhlapyhät keikuttavat taloutta – joulu oli jäädä väliin

Johannan nelihenkisen perheen yhteenlasketut tulot ovat noin 3 000 euroa kuukaudessa. Siitä maksetaan muun muassa vuokra, puhelin- ja sähkölaskut, vaatteet, lääkkeet, kotivakuutus, ruuat ja erinäiset talousmenot, bussiliput, auton vakuutukset ja bensa.

Vaikka rahat ovat tiukassa, tilastollisesti Johannan perhe ei ole pienituloinen. Kahden aikuisen, yhden 14–17-vuotiaan lapsen ja yhden alle 14-vuotiaan lapsen perheen köyhyysraja on noin 2 766 euroa kuukaudessa.

Tukisummat tulevat Johannan tilille säännöllisin väliajoin. Maksupäiviä on suunnilleen kuusi kuukaudessa.

”Olen oppinut, että vaikka tililläni olisi rahaa, se ei välttämättä tarkoita sitä, että minulla olisi varaa. Ennen elin sen mukaan, mitä tililläni milläkin hetkellä oli.”

Johanna sanoo tottuneensa elämään vähävaraisena. Arki rullaa, mutta kaikenlaiset yllättävät menot, kuten syntymäpäivät ja joulu, keikuttavat taloutta helposti.

Neljä vuotta sitten koko joulu uhkasi jäädä väliin.

”Jos joku kysyy, onko olemassa enkeleitä, niin vastaan, että kyllä – olen tavannut yhden.”

”Halusin, että jouluruoka olisi jotakin muuta kuin sitä iänikuista hernekeittoa tai makaronilaatikkoa, jota syömme arkisin. Harkinnan jälkeen laitoin viestiä Facebookin Jouluapua-ryhmään. Sieltä tuli nopea yhteydenotto.”

Tapauksen muistelu nostaa Johannan tunteet edelleen pintaan.

”Lahjoittaja nimeltään Mari toteutti koko meidän joulun: lahjat ja ruuat. Aivan kaiken. Jos joku kysyy, onko olemassa enkeleitä, niin vastaan, että kyllä – olen tavannut yhden.”


Kaukaasiankoira Alli (oik.) ja sekarotuinen Pimu (vas.) pitävät laumastaan huolta.

Erityiskehuja saa myös lastensuojelu. Siellä Johannalla on oma tukihenkilö, Outi, mutta kiitosta saavat myös muut työntekijät.

”En tiedä, missä olisin ilman heitä. Kaikille olen voinut sanoa, että nyt en enää jaksa.”

Lastensuojelun kautta lapset ovat myös saaneet rahallista tukea harrastusmenoihin ja kesäleireihin.

Vapaaehtoistyö ja some ovat henkireikiä

Yksi tärkeä tukipylväs Johannalle on ollut maanlaajuinen avustusyhdistys Hope ry. Se on tullut Johannalle tutuksi sekä asiakkuuden että kahdeksan vuotta jatkuneen vapaaehtoistyön kautta.

”Jos olisin vain kotona eläkkeellä, seinät kaatuisivat päälleni. Hopessa voin tehdä vapaaehtoistyötä juuri silloin, kun minusta tuntuu, että jaksan.”

Johanna on ollut järjestämässä Hopen varastoa. Sen lisäksi hän on toiminut järjestön huonekaluvastaavana ja tänä jouluna hänen vastuullaan on kauppakeskus Itiksen joululahjakeräyksen käytännön toteutus.

Toinen henkireikä on some.

”Illalla, kun olen laittanut nuorimman tyttären nukkumaan ja pelaan Hay Daytä ja juttelen somessa, rentoudun. Silloin kukaan ei tarvitse minua.”


Mira on oppinut värit englanniksi, kiitos Youtuben.

Yhden vanhemman perheet

  • Suomessa viidesosa lapsiperheistä on yhden vanhemman perheitä. Suurimmassa osassa yhden vanhemman perheitä vanhempi on äiti.
  • Yhden vanhemman perheillä on suurempi riski ajautua toimeentulovaikeuksiin kuin kahden vanhemman perheillä.
  • Suomessa 14,7 prosenttia lapsista on köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. Rahanpuute saattaa vaikuttaa muun muassa koulutusvalintoihin.
  • Suomen sosiaali- ja terveys ry:n arvioiden mukaan vuodet 2015–2018 ovat olleet vaikeita etenkin pienituloisille lapsiperheille. Hallituksen tekemät leikkaukset ja indeksijäädytykset ovat tuntuneet erityisesti niiden talouksissa.
  • Kuluttajatutkimuskeskus on määritellyt kohtuullisen kulutuksen tason. Se on euromäärä, jolla ihminen tulee sekä toimeen että hoitaa terveyttään ja sosiaalisia suhteitaan. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asuvan yksinhuoltajan ja yhden leikki-ikäisen perheen kohtuullisiksi menoiksi on laskettu 1 733 euroa ja yksinhuoltajan ja kahden teini-ikäisen kohtuullisiksi menoiksi 2 599 euroa.

Lähteet: Pelastakaa Lapset ry, Kuluttajatutkimuskeskus: Kohtuullisen kulutuksen viitebudjetti 2018, Tilastokeskus, SOSTE ry

Kelan etuudet yhden vanhemman perheille

  • Yhden vanhemman lapsiperheen on mahdollista saada Kelan tukia korotetusti. Esimerkiksi lapsilisään voi saada yksinhuoltajakorotuksen, vaikka kyseessä olisi yhteishuoltajuus.
  • Kela voi maksaa elatustukea, jos lapsi ei saa elatusta elatusvelvolliselta tai jos elatusvelvollisen maksama elatusapu on pienempi kuin elatustuki.
  • Asumismenoihin voi saada yleistä asumistukea, jos tulot ovat pienet.
  • Jos tulot eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin, Kelasta voi hakea perustoimeentulotukea.

Lue lisää Kelan sivuilta

Lapsiperheiden etuudet

  • Mistä haluaisit lukea?

    Ehdota juttuideaa Kelan Elämässä-median toimitukselle.