Apupyörät tasapainottavat menoa, kun viisivuotias Minttu viilettää menemään. Paras tuki Mintulle on kuitenkin hänen isänsä, Jani Kytölä, 32, joka juoksee tyttärensä vierellä ja varmistaa, että pikku pyöräilijä pysyy pystyssä.
”Tähän en olisi vielä jokunen vuosi sitten kyennyt. Alkava polven nivelrikko ja runsas ylipaino rajoittivat tekemisiäni, enkä päässyt edes lattialle leikkimään taaperoikäiseni kanssa. Jäin paljosta paitsi hänen varhaislapsuudessaan”, Jani toteaa.
Noista ajoista on jäljellä enää haikeita muistoja, sillä Janille on tapahtunut vuoden sisällä paljon.
”Sanoin Mintulle, että tänä kesänä isi ostaa sulle pyörän etukäteissynttärilahjaksi ja opettaa sut pyöräilemään. Ja niin me olemme Mintun kanssa tehneet – vaivatta olen pysynyt hänen vauhdissaan”, Jani iloitsee.
Painoindeksi luokkaa vaikea lihavuus
Vielä vuosi sitten Jani oli kipeä ja uupunut. Hän oli pitkään kipuillut polvensa kanssa ja liikkunut sen vuoksi niukasti. Paino oli noussut 117,5 kiloon, mikä 178-senttiselle miehelle näytti painoindeksiä 37,1. Se on luokkaa vaikea lihavuus.
Ei sillä, etteikö Jani olisi ollut paljon jalkeilla.
”Olen tehnyt koko aikuisikäni fyysisesti raskasta työtä, ollut kaukolämpöasentajana ja työskennellyt elintarviketeollisuudessa. Vuonna 2019 menin töihin leipomoon, jossa ei ollut työpäivän aikana mahdollisuutta lepuuttaa kipeää jalkaa. Polvioireet vaikeutuivat.”
Työ leipomossa herätti lisäksi Janin lapsuudesta asti sairastaman astman ja atopian. Jos Jani koetti vähänkään liikkua ravakammin, hän hikosi, jolloin atopia riehaantui.
”Oli pakko raapia iho suorastaan verille. Atopiaoireet yhdistettynä polvikipuun tekivät sen, että olin tukalassa tilanteessa painoni ja liikkumisvaikeuksieni kanssa.”
Niinpä vaaka näytti Janille yhä korkeampia lukemia.
”Kuudessa vuodessa se nousi 95 kilosta sinne lähemmäs 118:aa.”
Rasvamaksa löytyi ultraäänessä
Työterveyshuollossa, loppukesästä 2024, Jani sai uusia, ikäviä uutisia. Jani oli toipumassa polven tähystysleikkauksesta, kun hän otti puheeksi epämääräiset kivut ylävatsallaan.
”Vatsani ultrattiin, ja minulta löytyi rasvamaksa – tyypillistä etenkin keskivartalolihavalle ihmiselle.”
Lääkäri kehotti Jania pudottamaan painoa. Hän sai ohjeeksi käydä vesijumpassa.
”Se ei minulle natsannut. Ymmärsin kuitenkin olevani pattitilanteessa ja tarvitsevani apua. Nivelrikko, vaikea ylipaino ja liikkumattomuus olivat yhtälö, joka piti ratkaista jollakin tavalla.”
Jani oli googlaillut lihavuuslääkkeistä, ja syyskuussa 2024 hän pyysi ja sai reseptin semaglutidiin. Se on niin sanottu GLP-1-reseptorin agonisti, lääke, joka jäljittelee suoliston hormoneja ja vaikuttaa verensokerin säätelyyn ja hillitsee ruokahalua.
”Minulla ei ollut ylipainostani huolimatta diabetesta, joten en voinut anoa lääkkeestä Kela-korvausta. Halusin silti lääkkeen ja maksoin sen mielelläni omasta pussistani. Kuukauden annos tekee noin 114 euroa”, Jani kertoo.
Jani aloitti lihavuuslääkkeen käytön vuosi sitten.
Jani ei saa lääkkeestä Kela-korvausta, vaan hän rahoittaa lääkkeen itse.
Lääkkeen avulla hänen terveytensä on kohentunut, mikä on vaikuttanut myös muihin elämäntapoihin.
Paino alkoi pudota nopeasti
Jani aloitti semaglutidin käytön pienimmällä annoksella, 0,25 milligrammalla vuorokaudessa. Elimistö totutetaan lääkkeeseen pikkuhiljaa, jonka jälkeen annosta nostetaan vähitellen kohti maksimia.
”En voi olla ihmettelemättä, miten nopeasti lääke alkoi vaikuttaa. Syyskuusta 2024 tammikuuhun 2025 painoni tippui sieltä 117,5 kilosta 105 kiloon, ja kuluneena kesänä 95:een. Kun tänä aamuna punnitsin itseni, painoin 92 kiloa”, Jani kertoo.
Pudotus on totta tosiaan ollut ansiokas. Janin ”vaikea lihavuus” on taittunut painoindeksitaulukon siihen kohtaan, jossa lukee ”ylipaino eli lievä lihavuus”.
”Viimeksi painoin tämän verran varmaankin armeijassa. Tavoitteeni on toki normaalipainossa, ja uskon, että sen saavuttaminen on aivan mahdollista.”
Haittavaikutuksia Jani koki lääkkeenkäytön alkuvaiheessa, etenkin lääkkeen annosnostojen yhteydessä.
”Muistan, että kun nostin annoksen pienimmistä sitä seuraavaan, voin pahoin ja jopa oksentelin. Se ei saanut minua lopettamaan lääkitystä, ja sittemmin haittoja ei enää ilmaantunut. Sen sijaan olen ollut tyytyväinen itseeni ja saavuttamiini kilolukemiin.”
”Jaksan puuhailla tyttäreni kanssa, pääsen hänen kanssaan lattialle leikkimään, eikä polveni enää oireile massiivisen taakan alla. Juokseminen Mintun vierellä hänen harjoitellessaan pyöräilemistä ei tee ollenkaan kipeää.”
Ruokailun uudet tuulet
Lääke ei toki ole pudottanut Janin painoa kuin taikaiskusta – se on vähentänyt hänen ruokahaluaan ja muuttanut myös ruokaan liittyviä mieltymyksiä.
”Ennen söin pari kertaa päivässä isot satsit ruokaa. Mitä rasvaisempaa, sen parempi. Jos tilasimme puolisoni kanssa pitsaa, vetäisin yksinäni kokonaisen perhepitsan. Nyt minulle riittää tavallisen kokoinen pitsa, ja siitäkin jaksan syödä vain puolet. Kaikenlaiset viikonloppuöverit valtavine sipsiannoksineen ovat käyneet vastenmieliseksi.”
Janin tekee nykyisin mieli keveämpää syötävää, ja hän suosii etenkin salaatteja. Työpaikkalounaalla hän syö monipuolisesti mutta kohtuullisesti, ruokasuositusten mukaan.
”Yllättävää kyllä, painoni pudotessa olen löytänyt myös kokkaamisen ilon. Valmistan itse vaikkapa kanaa ja riisiä, ja suosin täysjyvää höttöhiilareiden kustannuksella. Oma kasvihuone tuotti meille kesällä paljon vihreitä raaka-aineita.”
Keventyneet kilot näkyvät paitsi Janin lautasella, myös liikuntatottumuksissa.
”Käyn viisivuotiaani kanssa uimahallissa ja kuntosalilla treenaan kolme kertaa viikossa. Kun sain atopiaan uuden lääkityksen, niin sanotut JAK-estäjät, hikoilu ei enää synnytä kaikenkattavaa raapimisen tarvetta – iso voitto sekin!”
Kysymys niille, jotka syyllistävät
Jani aikoo jatkaa semaglutidin käyttöä. Hän sanoo, että 114 euron satsaus lääkkeeseen on ollut hintansa väärti.
”Lääkkeen ansiosta painoni on tippunut tähän mennessä 26 kiloa, ja kilojen karistessa minulle on koittanut aivan uudenlainen arki.”
Jani sanoo tiedostavansa, että hänen kaltaisiaan painonpudottajia arvostellaan herkästi.
”Sosiaalinen media pursuaa läskivihaa, ja moni on sitä mieltä, että lihavuuslääkkeitä käyttävät ovat päässeet tavoitteeseensa kepulikonstein. Jotkut sanovat, että me olemme vieneet diabeetikoilta heidän lääkkeensä. Edes se, että maksan lääkkeen kokonaan itse, enkä saa siihen Kela-korvausta, ei välttämättä hillitse niitä, jotka haluavat syyllistää ylipainoisia.”
Jani muistuttaa, että hän sai lääkkeestä apua ajoissa.
”Painoni alkoi pudota ennen kuin tyypin 2 diabetes puhkesi. Minkähän verran se säästi yhteiskunnan varoja? Rasvamaksanikin lienee korjaantunut, ainakin maksan kuntoa mittaava ALAT-arvo on tullut rytisten alas ja normalisoitunut.”
Niille, jotka haluavat arvostella toisten valintoja, Jani esittää kysymyksen:
”Olisiko ollut parempi, että olisin jättänyt semaglutidin ostamatta, käpertynyt kipuihini ja päästänyt itseni vielä surkeampaan jamaan? Olisin sairaalloisen lihavana ehkä saanut lääkkeen korvattuna, mutta käynyt lopulta läpi paljon tuskallisemman taistelun matkallani kohti vähäisempiä kiloja.”
”Tein mielestäni oikean valinnan – ja tein sen riittävän varhain.”
Lihavuuslääkkeiden käyttö Suomessa ja Kela-korvattavuus
- Lihavuuslääkkeiden käyttäjiä oli Suomessa vuonna 2024 noin 75 000.
- Yleisin käytössä oleva lihavuuslääke oli semaglutidi, jota käytti vuonna 2024 lähes 60 000 ihmistä. Muita Suomessa käytössä olevia lihavuuslääkkeitä ovat liraglutidi, naltreksonin ja bupropionin yhdistelmävalmiste, fermentiinin ja topiramaatin yhdistelmävalmiste, orlistaatti sekä tirtsepatidi.
- Semaglutidia käytetään myös tyypin 2 diabeteksen hoidossa.
- Lihavuuden hoitoon tarkoitetuista valmisteista voi saada Kela-korvausta liraglutidista sekä naltreksonin ja bupropionin yhdistelmävalmisteesta, kun tietyt ehdot täyttyvät.
- Semaglutidi ei ole korvattava lihavuuden hoidossa, mutta se voi olla korvattava tietyin ehdoin diabeteksen hoidossa.
Lähteenä asiantuntijalääkäri Pia Pajunen Kelasta.