Mitä tahansa voi yllättäen sattua. Muuramelaisen 22-vuotiaan Johanna Järvelän elämä muuttui kuusi vuotta sitten perjantai-iltana valtatie 3:lla Jalasjärvellä, kun hän joutui auto-onnettomuuteen.
”Olin kevarilla liikkeellä, ja auto kääntyi eteen. Törmäsin siihen ja lensin toiselle ajokaistalle. Hiilikuitukypärä meni rikki kuin munankuori ja siihen tuli reikä.”
Tajuton Johanna vietiin helikopterilla Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Diagnoosina oli vaikea aivovamma, keuhkodiffuusio ja kyynärpään murtuma. Viikon päästä hänet siirrettiin Seinäjoen keskussairaalaan, jossa hoito kesti 2,5 kuukautta eri osastoilla. Hoitona oli muun muassa neuropsykologista kuntoutusta sekä fysio-, toiminta- ja musiikkiterapiaa.
Johannalla on kuukauden mittainen muistiaukko onnettomuuden ajalta.
”Vasta Seinäjoella muisti alkoi palautua. Tiedän vain sen, mitä on kerrottu. Minulle ei jäänyt pelkoa, koska en muista mitään tapahtumasta enkä sen lähiajalta.”
Oireina väsymystä ja hajamielisyyttä
Johanna mietti aluksi, miksi juuri hänelle kävi näin. Silti hän ei ole katkera, sillä onnettomuus ei ollut tahallista.
”Aivovamma huomattiin, kun aivot kuvattiin ja vauriot näkyivät. Myös tajuttomuuden kestolla ja muistiaukolla arvioitiin vamman astetta.”
Omiin akkuihin ei tule koskaan sataprosenttisesti virtaa – ne ovat aina vajaat.
Onnettomuuden jälkeen suurin osa ajasta kului nukkuen, mikä oli Johannan mukaan hyvä asia: aivot palautuivat unen aikana. Oireista juuri väsymys vaivaa edelleen.
”Väsyn herkästi ja palautuminen kestää pitkään. Pitää nukkua ja levätä paljon. Omiin akkuihin ei tule koskaan sataprosenttisesti virtaa – ne ovat aina vajaat. Väsyneenä olen myös itkuherkkä. Tyypillistä on hajamielisyys ja unohtelu, sanat ovat usein hukassa”, kuvailee Johanna.
Tukea opintoihin – aivojen kuormitusta lisättiin asteittain
Kun onnettomuus tapahtui, Johanna oli juuri aloittanut lukion. Opintoihin hän palasi puolen vuoden kuluttua kolarista. Ensin hän osallistui taideaineisiin ja liikuntaan, sitten lisää tuli yksi lukuaine per jakso eli kuusi tuntia viikossa. Sittemmin kuormitusta lisättiin, mutta koko lukioaikana oli enimmillään 24 tuntia koulua viikossa.
”Neuropsykologi auttoi ja tsemppasi paljon. Laadimme lukusuunnitelmat koeviikoille. Neljä tuntia opiskelua päivässä oli sopiva määrä. Hyppytunneilla kävin lepäämässä mumman luona. Sain opiskella joustavasti jaksamisen mukaan ja suoritettua lukion neljässä vuodessa.”
Ylioppilaskirjoituksissa Johannalle järjestettiin oma, häiriötön tila ja kokeisiin annettiin lisäaikaa. Näin keskittyminen oli helpompaa.
Johanna pääsi Jyväskylän ammattikorkeakouluun lukiotodistuksen perusteella ja aloitti tradenomin opinnot. Alun perusopintoihin järjestettiin tukitoimia: kielten opinnoissa hän sai käyttää sanakirjaa apuna ja tenteissä oli oma tila ja lisäaikaa.
”Kaikki tuki oli tarpeen.”
Traumaperäisen aivovamman kuntoutus vaatii aikaa. Myös vertaistuki on tarpeen.
Mikä minusta tulee isona?
Koulun alun joustavuus ei kantanut pitkälle. Kun tiimeissä työskentely alkoi, sen mukaan piti edetä. Päivät pitenivät ja sosiaaliset kontaktit lisääntyivät. Kuormitus kasvoi, vaikka neuropsykologi oli tukena ja auttoi opintojen suunnittelussa, opiskelutekniikoissa ja ajan hallinnassa.
”Alussa elettiin etäaikaa, jolloin selvisin hyvin perusopinnoista. Opintoja ei kuitenkaan saatu tarpeeksi kevyiksi tiimilinjalla. Kun koulu jatkuu syksyllä, täytyy selvittää, miten saisin suoritettua tutkinnon loppuun. Uskon, että vielä on vaihtoehtoja.”
Muitakin suuntia pyörii mielessä.
”Mietin, haenko toiselle linjalle. Olisi kiva valmistua tradenomiksi, se antaisi mahdollisuuksia työllistyä monelle alalle. Erityisesti liiketalous kiinnostaisi. Myös eräoppaan koulutus voisi olla yksi vaihtoehto. Kokkailen ja leivon mielelläni, siitäkin voisi saada uraa itselle.”
Voimaa vapaaehtoistyöstä, pohdinnassa Kelan kuntoutus
Neuropsykiatriset oireet tuovat ristiriitaa: sosiaalisuus ja ihmispaljoudet väsyttävät, mutta toisaalta antavat paljon. Kun opiskelujen saralla on ollut rankkaa, tärkeät liikuntaharrastukset ovat jääneet. Ryhmäliikunnan ja muun urheilun pariin palaaminen olisi mieluisaa.
Johanna kerää voimia liikkumalla luonnossa maastopyöräillen ja retkeillen. Vapaaehtoistoiminta on ollut tärkeää vammautumisen alusta alkaen: Johanna on kehittämässä Tatu ry:n toimintaa ja sosiaalista mediaa sekä toimii vertaistukihenkilönä. Tukiyhdistys on tarkoitettu tapaturmaisesti vammautuneille lapsille ja nuorille sekä heidän läheisilleen.
”Tällä hetkellä olen kokemustoimijakoulutuksessa. Kokemustoimijana on tarkoitus käydä puhumassa esimerkiksi oppilaitoksissa ja sairaaloissa ja lisätä tietoisuutta aivovammasta. Lisäksi olen mukana Aivovammaliiton toiminnassa.”
Vaikka arjessa on haasteita, on myös paljon mielekästä tekemistä.
Kelan tarjoamaan kuntoutukseen Johanna ei ole vielä perehtynyt, mutta hän aikoo selvittää, millaista kuntoutusta on tarjolla ja mahdollisesti hakeutuakin sellaiseen.
”Vertaistukea olen saanut Tatun toiminnan kautta, joten ei ole ollut niin isoa tarvetta muuhun. Toisaalta koen, ettei vertaistukea ja kuntoutusta voi koskaan saada liikaa.”
Sähköpotkulautailu lisää onnettomuusriskiä
Trendiksi tullut sähköpotkulautailu ei ole sovi humalaiselle yöliikkujalle.
”Jos Taysin aivovammapoliklinikalle tulee sähköpotkulautailija potilaaksi, onnettomuus on poikkeuksetta tapahtunut yöaikaan ja kuljettaja on ollut päihtynyt. Valtaosa on nuoria”, kertoo neurologian erikoislääkäri Tomi Sarkanen.
Kypärä suojelisi jonkin verran, esimerkiksi aivoverenvuotoja olisi vähemmän. Harva päihtynyt on kuitenkaan varustautunut päätään suojaamaan. Tyypillisesti vammoja saadaan kaaduttaessa.
Sarkasen mukaan aivovammapoliklinikalle tulee lähetteitä viikoittain. Suurin osa tapauksista on lieviä, mutta hoidettaviksi tulee myös vaikeita tai keskivaikeita aivovammoja. Vammat vaihtelevat aivotärähdyksestä aivoverenvuotoihin ja -ruhjeisiin sekä solutason vaurioihin.
Joskus leikkaus on tarpeen. Usein tarvitaan fysio- ja toimintaterapiaa sekä neuropsykologista ja moniammatillista kuntoutusta, joita myös Kela järjestää. Onnettomuuden vaikutukset voivat olla tilapäisiä, mutta vauriot voivat olla myös pysyviä.
Kuntoutuskurssi nuorelle ja nuorelle aikuiselle
Traumaattisen aivovamman saaneen 16 vuotta täyttäneen henkilön on mahdollista hakea Kelan järjestämälle kuntoutuskurssille.
Kurssilta saat
- tukea elämäntilanteen hallintaan, jotta selviydyt paremmin arjessa
- voimavaroja ja muun muassa työelämävalmiuksia
- keinoja aivovammasta aiheutuvien haasteiden ymmärtämiseen ja käytännön ongelmien ratkaisemiseen
Sisältö ja toteutus
- Kurssi sisältää ryhmäkeskusteluja, pienryhmätyöskentelyä, monipuolista tekemistä, yksilöllisiä haastatteluja, tapaamisia ja keskusteluja kuntoutusasiantuntijoiden kanssa.
- Kurssi kestää kymmenen vuorokautta kahdessa jaksossa ja myös läheinen voi osallistua kuntoutukseen kaksi vuorokautta.
Kuntoutuksen hakeminen
- Ennen hakemista on oltava selvillä mahdolliset vakuutusyhtiön korvaamat kuntoutukset tai vakuutusyhtiön viivästymistodistus.
- Tarvitset lääkäriltä B-lääkärinlausunnon tai kuntoutussuunnitelman. Toimita hakemus Kelaan.
- Hakemuksen saat verkosta osoitteesta kela.fi/lomakkeet. Kurssien sisällöistä, ajankohdasta, palveluntuottajista ja hausta on lisätietoja osoitteessa www.kela.fi/kuntoutuskurssit. Hakusana on aivovamma.
- Kuntoutus on maksutonta ja sitä voi hakea ympäri vuoden. Sen ajalta voi olla oikeus kuntoutusrahaan. Kela korvaa myös matkakustannuksia.
Kolme kuvaa matkan varrelta:
Asiantuntijana suunnittelija Sari Laine Kelan kuntoutuspalveluista
Teksti Tarja Västilä
Kuvat, videot ja editointi Hanna-Kaisa Hämäläinen
