1964 – Ensimmäiset lääkekorvaukset maksettiin käteisellä
Ennen vuotta 1964 lääkekustannuksia korvattiin vain pienelle osalle väestöstä muun muassa sairausvakuutuskassoista ja eläkejärjestelmien kautta.
Vuonna 1964 tuli voimaan edistyksellinen laki: jokainen Suomessa asuva henkilö vakuutettiin sairauden varalta. Kansalaisille ryhdyttiin maksamaan korvauksia esimerkiksi lääkärin määräämistä tutkimuksista ja hoidoista sekä lääkkeistä.
Aluksi lääkkeen hinnasta korvattiin puolet pienen omavastuun ylittävältä osuudelta. Lääkekorvauksia ei vielä tuolloin saanut apteekista, vaan ne maksettiin asiakkaille jälkikäteen käteisellä sairausvakuutustoimiston tiskiltä.
Poikkeuksena olivat tiettyjen pitkäaikaisten ja vaikeiden sairauksien hoitoon tarkoitetut lääkkeet. Ne korvattiin alusta alkaen kokonaan, ja vuodesta 1965 alkaen nämä lääkkeet sai suoraan korvattuna apteekista.
1970 – Lääkekorvaukset sai apteekin tiskiltä
Helmikuussa 1970 Kela ja apteekit solmivat suorakorvaussopimuksen, jonka perusteella asiakkaat saivat lääkekorvaukset suoraan apteekista.
Asiakkailta ja Kelalta säästyi paljon vaivaa, kun lääkekorvauksia ei enää tarvinnut hakea jälkikäteen sairausvakuutustoimistoista. Apteekeille alettiin puolestaan maksaa lisätyöstä ostokertakohtaista palkkiota.
1986 – Lääkekustannuksiin tuli katto
Vuonna 1986 otettiin käyttöön lääkekorvausten vuosiomavastuu eli lääkekatto, jonka ylittävät reseptilääkeostot Kela korvaa lähes kokonaan. Aluksi vuotuinen omavastuu oli 2 228 markkaa.
Kokonaan korvattavien ja peruskorvattavien lääkkeiden rinnalle perustettiin alempi, 90 prosentin erityiskorvausluokka. Monet yleisimmistä pitkäaikaisista sairauksista siirtyivät tähän korvausluokkaan.
1990-luvun lama leikkasi lääkekorvauksia
1990-luvulla tehtiin useita muutoksia, jotka leikkasivat asiakkaiden saamia lääkekorvauksia.
Peruskorvattavien lääkkeiden omavastuuta nostettiin, ja myös erityiskorvattaviin lääkkeisiin lisättiin pieni omavastuu, jonka ylittävältä osalta korvauksia maksettiin. Alemman erityiskorvausluokan korvausprosenttia laskettiin ensin 80:een ja sitten 75:een.
Vuonna 1993 perustettiin lääkekorvauslautakunta, jonka nimi sittemmin muutettiin Lääkkeiden hintalautakunnaksi. Sen tehtäväksi tuli päättää kohtuullisista tukkuhinnoista, joiden perusteella lääkevalmisteet pääsevät mukaan korvausjärjestelmään.
2003 – Lääkevaihto lisäsi hintakilpailua
Samaa lääkeainetta sisältävien, edullisempien rinnakkaisvalmisteiden käyttöä päätettiin edistää vuonna 2003 alkaneella lääkevaihdolla. Apteekille tuli velvollisuus vaihtaa lääkärin määräämä valmiste edullisempaan rinnakkaisvalmisteeseen, jos lääkäri tai ostaja ei kiellä vaihtoa.
Lääkevaihtoa täydennettiin vuonna 2009 viitehintajärjestelmällä. Kela maksaa järjestelmään kuuluvista lääkkeistä korvauksen enintään viitehinnasta, ja lääkkeen vaihdon kieltävä asiakas joutuu maksamaan viitehinnan ylittävän osuuden kokonaan itse.
Lääkevaihto ja viitehintajärjestelmä ovat tuoneet merkittävät säästöt niin yhteiskunnan kuin asiakkaidenkin lääkekustannuksiin. Hintakilpailun vuoksi monien yleisesti käytössä olevien lääkkeiden hinnat ovat laskeneet roimasti.
2010-luvulla lääkkeen toimittaminen sähköistyi
Ensimmäiset sähköiset reseptit kirjoitettiin Turussa 20.5.2010. Vuonna 2017 paperiset reseptit jäivät kokonaan historiaan – lääkärit voivat kirjoittaa niitä enää poikkeustapauksissa, jos esimerkiksi tietojärjestelmät eivät toimi.
Lääkärin määräämät reseptit tallentuvat Kelan Kanta-palvelujen ylläpitämään Reseptikeskukseen. Omakanta-palvelussa kansalaiset voivat itse tarkastella reseptejään ja tehdä uusimispyyntöjä.
Kelan ylläpitämä suorakorvaustietojen kyselypalvelu tuli osaksi lääkkeiden toimittamista vuonna 2013. Apteekit saavat tämän sähköisen palvelun kautta ajantasaiset tiedot asiakkaan korvausoikeuksista.
Artikkelia varten on haastateltu suunnittelija Katri Auraniemeä Kelasta.
Lääkekustannusten kasvua hillitään
- Lääkekorvausmenot ovat 2000-luvun aikana lähes kaksinkertaistuneet. Vuonna 2016 Kela maksoi avohoidon lääkkeistä korvauksia noin 1,4 miljardia euroa.
- Lääkekustannusten kasvulle on useita syitä, muun muassa diagnostiikan edistyminen, väestön ikääntyminen ja uusien, kalliiden lääkkeiden tulo markkinoille.
- Vuosien varrella kustannusten kasvua on pyritty hillitsemään monin eri keinoin. Yksi keinoista on vuonna 2016 käyttöön otettu vuosittainen 50 euron alkuomavastuu.
- Lääkekustannusten kasvua hillitään edelleen esimerkiksi vähentämällä lääkehävikkiä ja edistämällä rationaalista lääkkeiden käyttöä.
- Vaikka lääkekorvauksia on jouduttu leikkaamaan, korvauksia pyritään jatkossakin kohdentamaan niille potilasryhmille, jotka sairastavat paljon tai joilla on vakavia sairauksia.
