Riitta Luoto 7.11.2017 2 min

Työkyvyn edistäminen – työntekijän vai työnantajan vastuulla?

Syö oikein, liiku ja nuku, niin jaksat töissä. Kun mediassa keskustellaan työkyvyn ylläpitämisestä, työntekijän henkilökohtaisia elintapavalintoja korostetaan enemmän kuin haluaisimme niistä kuulla. Jos tuttavapiiristäsi löytyy vielä yksikin henkilö, joka ei ole koskaan kuullut terveellisten elintapojen merkityksestä, kannusta häntä käymään sekä optikolla että kuulontutkimuksessa. Hyvää tarkoittava ohjeistus kääntyy äkkiarvaamatta syyttäväksi sormeksi – jolloin peli on menetetty.

Toki elintavoilla on merkitystä työkyvyn kannalta, älkää ymmärtäkö asiaa väärin. Valtiotieteilijä Ansku Holstilan väitöskirjassa pohditaan Helsingin kaupungin työntekijöiden työkykyä ja elintapoja. Mitä enemmän työntekijä harrasti reipastempoista vapaa-ajan liikuntaa, sitä vähemmän hänellä oli sairauspoissaoloja. Työkyvyttömyyseläkkeen riski oli pienempi liikunnallisesti aktiivisilla työntekijöillä.

Tulevaisuudessa työntekijöistä voi olla enemmän pulaa, joten työnantajien toimilla on entistä suurempi merkitys myös rekrytointien kannalta.

Tutkimuksen tulokset eivät yllätä – olemme kuulleet liikunnan terveyshyödyistä jo kymmeniä vuosia. Valikoituminen selittää tuloksista aimo osan – tutkimuskyselyihin vastaavat ovat tunnetusti terveempiä ja parempivointisempia kuin vastaamattomat. Terveinä pysyvät, hyvällä itsetunnolla ja rasituksen sietokyvyllä varustetut työntekijät jaksavat suoriutua vaihtelevista työelämän käänteistä ja uusista tehtävistä, eivätkä uuvu muutosten paineessa.

Työntekijöiden terveyden, hyvinvoinnin ja sairauspoissaolojen seuraaminen vuosien ajan on harvinaista, joten tutkimustulokset ovat arvokkaita ja niiden ääreen kannattaa pysähtyä hetkeksi. Helsingin kaupunki on panostanut työntekijöidensä työhyvinvointiin monin tavoin, kuten moni muukin iso kaupunki. Tulevaisuudessa työntekijöistä voi olla enemmän pulaa, joten työnantajien toimilla on entistä suurempi merkitys myös rekrytointien kannalta.

Vastakkainasettelu sopii tietokilpailuihin, muttei työkykyä koskevaan keskusteluun.

Työnantajan rooli korostuu, kun mietitään, millainen työntekijä jaksaa pitää työkyvystään huolta. Työssään viihtyvät, tehokkaasti johdetut, työtä sopivan määrän tekevät ja riittävästi palautetta saavat työntekijät todennäköisesti jaksavat työpäivän jälkeen osallistua vapaa-ajan rientoihin paremmin kuin he, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Työpäivä voi olla myös työpahoinvoinnin lähde epäselvän työnjaon, vähäisen palautteen, jopa työpaikkakiusaamisen ansiosta. Työpahoinvointia kokevien halu ja energia oman työkyvyn edistämiseen ja ylläpitämiseen on matalampi kuin työssä viihtyvien.

Työkyvystä ovat vastuussa sekä työntekijä että työnantaja. Vastakkainasettelu sopii tietokilpailuihin, muttei työkykyä koskevaan keskusteluun.

Riitta Luoto

ylilääkäri
Keskinen vakuutuspiiri