Yleisen asumistuen myöntämisen perusteet on määritelty hyvin yksityiskohtaisesti. Jotta tukea voi saada, asunnon ja tuenhakijan pitää täyttää lain tiukka mittapuu. Myös tuen tarkistusperusteita on monia, ja päätöksiä joudutaan usein oikaisemaan. Vaikka käsittelijänä pyrin aina käsittelemään hakemukset asiakkaan eduksi, joudun välillä tekemään tiukkojakin ratkaisuja, jotta tuen perusteiden raameissa pysytään.
Toisin kuin esimerkiksi toimeentulotukea, yleistä asumistukea voi saada vain Suomen sosiaaliturvaan kuuluva henkilö. Pelkkä asunnon hallinta ei siis riitä, vaan Kela-kortti on löydyttävä taskusta. Jos samassa asunnossa asuu sosiaaliturvaan kuulumaton henkilö, hänen osuuttaan asumismenoista ei silloin oteta asumistuessa huomioon, jolloin tuen määrä pienenee.
Pyrin aina käsittelemään hakemukset asiakkaan eduksi, mutta välillä joudun tekemään tiukkojakin ratkaisuja.
Asumistuen saajan on asuttava asunnossaan vakinaisesti ja osoitetiedot tulee olla väestötietojärjestelmässä ajan tasalla. Lisäksi tukea voidaan maksaa vain kelvolliseen asuntoon. Tämä tarkoittaa sitä, että asunnon tulee olla vakinaiseen asumiskäyttöön tarkoitettu ja siitä tulee löytyä keittomahdollisuus, vessa sekä oma erillinen sisäänkäynti. Tarvittaessa asunnon kelvollisuus pitää todistaa rakennusviranomaisen lausunnolla. Loma-asuntoon, kesämökkiin tai asuntovaunuun yleistä asumistukea ei voi saada, vaikka niistä edellä mainitut mukavuudet löytyisivätkin. Kelvollisen asunnon määritelmä voi kuulostaa turhankin yksityiskohtaiselta, se takaa osaltaan tuetun asumisen laadukkuuden. Pienituloisten asuntovuokramarkkinoille ei näin ilmaannu esimerkiksi varastotiloja, joita ei ole asumiseen tarkoitettu.
Vuokramarkkinoille ei näin ilmaannu esimerkiksi varastotiloja, joita ei ole asumiseen tarkoitettu.
Yleinen asumistuki myönnetään aina ruokakunnittain. Asumistukiruokakunnan voi muodostaa yksi henkilö, perhe tai esimerkiksi kolme kämppistä. Kämppäkaverit muodostavat yhteisöruokakunnan, jos vuokrasopimuksessa on maininta asunnon vuokran yhteisvastuullisuudesta.
Ruokakunnan määrittäminen on tärkeää, jotta tuki kohdentuu sille, joka on vastuussa hänelle kuuluvista asumismenoista. Jos asumistukea joudutaan esimerkiksi perimään takaisin, tarkasti määritelty ruokakunta varmistaa sen, että perintä kohdistuu oikeille henkilöille. Ruokakunnan määrittäminen takaa myös sen, että esimerkiksi saman asunnon jakavat pää- ja alivuokralainen voivat saada omat asumistukensa.
Yleistä asumistukea maksetaan vuosittain yli miljardi euroa, ja sellaisen summan jakamiselle on hyvä olla tarkat perusteet.
Aviopuolisot kuuluvat automaattisesti samaan ruokakuntaan, vaikka he asuisivatkin erillään esimerkiksi toisen muuttaessa toiselle paikkakunnalle työn tai opiskeluiden vuoksi. He voivat saada tukea tässäkin tapauksessa vain yhteen asuntoon. Aviopari kuuluu erillisiin ruokakuntiin vain silloin, jos he ovat muuttaneet erilleen pysyvän välirikon vuoksi. Taustalla on laki aviopuolisoiden keskinäisestä elatusvelvollisuudesta, joka ei raukea väliaikaisen erillään asumisen vuoksi.
Valtaosa asumistuista maksetaan vuokra-asuntoihin, mutta tukea voi saada myös osakeasuntoihin, jolloin asumismenoina hyväksytään vastikkeet sekä osa mahdollisen lainan koroista. Omakotitalon omistajalle asumismenoina huomioidaan korkojen lisäksi hoitokuluja. Autopaikka ja netti ovat yleisiä asumiseen liittyviä kuluja, mutta niitä ei kuitenkaan hyväksytä menoina asumistuessa. Asumistuella on tarkoitus kattaa vain välttämättömät kulut, kuten vesimaksut ja lämmityskustannukset.
Yleistä asumistukea ei siis myönnetä mihin tai kenelle tahansa. Jos tukea myönnettäisiin asumiskelvottomiin rakennuksiin, se voisi johtaa pienituloisten asumisen laadun heikentymiseen. Ruokakunta-käsitteestä luopuminen voisi taas johtaa epäselvyyksiin varsinkin tuen takaisinperintätilanteissa. Kaiken kaikkiaan tiukat säännöt takaavat tuen oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden. Yleistä asumistukea maksetaan vuosittain yli miljardi euroa, ja sellaisen summan jakamiselle on hyvä olla tarkat perusteet.
