Helmikuun alussa aloitin uudessa työnkuvassa työkykyohjelmaan liittyvässä Kela sote-keskuksissa -projektissa. Aikaisemmin olin toiminut pitkään kuntoutuskäsittelijänä Kelan Pohjoisessa vakuutuspiirissä. Projektissa toimii jokaisesta vakuutuspiiristä kaksi projektityöntekijää eli yhteensä meitä on kymmenen ja lisäksi projektikoordinaattori ja kaksi suunnittelijaa. Työskentelemme paikallisissa työkykyohjelman hankkeissa.
Tarvittavat toimijat kootaan yhteen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa työskentelemään yhteisen tavoitteen eteen.
Vastuullani on Oulussa toteutettava Palo-hanke, jossa pyritään luomaan palveluintegraatiomalli osatyökykyisten työllistymisen tueksi yhteisövaikuttavuuden keinoin. Yhteisövaikuttavuuden mallissa kaikki asiakkaan tilanteessa tarvittavat toimijat pyritään kokoamaan yhteen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa työskentelemään yhteisen tavoitteen eteen.
Toimintaa lähdetään kokeilemaan kuntouttavassa työtoiminnassa ja siinä toteutettavissa monitoimijaisissa työkyvyn arvioinneissa, työttömien terveystarkastuksissa, työkykytiimissä, mielenterveys- ja päihdepalveluissa sekä jälkihuollossa. Asiakastyö on meidän hankkeessa pikkuhiljaa käynnistynyt kesäkuussa. Yhteisövaikuttavuuden mukaisesti asiakkaan polulle saadaan nopeasti mukaan tarvittavat toimijat yhteistyöhön eikä asiakkaan tarvitse hypätä luukulta toiselle hoitamassa asiaansa eri viranomaisten kanssa.
Asiakkaiden tilanteissa on havaittavissa paljon yhtäläisyyksiä sijainnista riippumatta.
Suurin osa uusista työkavereista oli aluksi vain lista outoja nimiä. Toki joukossa oli tuttu kollega pohjoisesta ja ehkä kaksi etäisesti tutulta kuulostavaa nimeä. Aluksi en edes ajatellut ryhmäytymistä uuden tiimin kanssa, koska olin niin innoissani uudesta tehtävästä. Perehtymisviikon jälkeen tuli kuitenkin tunne, että olisi mukavaa oppia tuntemaan uudet työkaverit paremmin. Mutta miten tämä onnistuisi, kun kaikki yhteydenpito tapahtuu virtuaalisesti ja fyysisesti sijaitsemme ihan eri puolilla Suomea ja jokainen työskentelee pääasiassa etätyössä omien paikallisten hankkeiden parissa?
Onneksi ryhmäytymistä pidettiin tärkeänä myös projektissa, ja meille on pyritty järjestämään yhteistä aikaa mahdollisimman paljon. Meillä on viikoittain projektiryhmän kokous ja myös epävirallisempi keskustelumahdollisuus hankkeiden asioista. Yhteinen keskustelu on tärkeää, koska monissa hankkeissa näyttää tulevan eteen samoja haasteita pohdittavaksi sijainnista huolimatta. Joka toinen viikko olemme järjestäneet myös virtuaalipäiväkahvit, jolloin keskustellaan ihan vapaamuotoisesti muustakin kuin työstä. Ryhmäytymisessä auttaa myös kameroiden käyttö virtuaalisten tapaamisten aikana. On ihan eri asia nähdä keskustelussa puhujan ilmeet ja ”live-kuva” kuin kuulla pelkästään ääni ja tuijottaa mustavalkokuvaa.
Koen, että fyysisestä etäisyydestä huolimatta ryhmäytymistä on tapahtunut. Meillä oli kevään aikana projektin työpajapäivät ja niiden aikana huomasi, kuinka helppoa ja antoisaa yhdessä työskentely oli. Keskustelu soljui kuin itsestään ja melkein tuntui kuin oltaisiin tunnettu aina. Tehtävänämme oli luoda erilaisia asiakasprofiileja ja hahmotella asiakkaiden nykyistä palvelupolkua sekä suunnitella tavoitepalvelupolkuja, joissa toiminta olisi asiakkaan kannalta mahdollisimman helppoa ja mutkatonta. Huomasimme työskentelyn edetessä, kuinka samanlaisia ajatuksia ja kokemuksia meillä oli asiakkaiden haasteista ja vahvuuksista, vaikka olemme eri puolilta Suomea. Asiakkaiden tilanteissa on havaittavissa paljon yhtäläisyyksiä sijainnista riippumatta. Työllistymisen haasteet voivat toki olla myös paikallisia, mutta paljon samanlaisiakin tilanteita löytyy.
Toimivalla porukalla on hyvä puhaltaa yhteen hiileen.
Ryhmäytyminen edistää hyvää yhteistyötä, ja uudessa projektiryhmässämme ryhmäytyminen on sujunut hyvin. Tämä auttaa varmasti yhteisessä tavoitteessamme – osatyökykyisten työllistymisen tukemisessa, joten ryhmäytyminen on myös asiakkaidemme hyväksi. On antoisaa tehdä työtä yhteisen asian äärellä, kun voi luottaa ryhmän tukeen ja ongelmatilanteissa asioita voidaan pohtia yhdessä. Toimivalla porukalla on hyvä puhaltaa yhteen hiileen ja jatkaa palvelupolkujen ja toimintamallin suunnittelua osatyökykyisten asiakkaiden työkyvyn tukemisen ja työllistymisen edistämiseksi poikki Suomen.
Johanna Huhtala,
virtuaalinen verkostoituja
Tämä teksti liittyy Kela sote-keskuksissa -blogisarjaan, jossa seurataan, miten työkykyyn liittyviä palvelupolkuja raivataan helppokulkuiseksi.
