Katri Korolainen 17.9.2019 3 min

Yksin kotona, vauvan kanssa

Kesälomien loputtua myös meillä siirryttiin vauvaperhearkeen, jossa kotona on vain yksi vanhempi. Olen loputtoman kiitollinen puolisolleni ja hänen työnantajalleen, joka mahdollisti lomien liittämisen yhteen niin, että saimme olla vauvan ensimmäiset kuukaudet kotona koko perheen voimin. Näin syyskauden alkaessa etsin ja totuttelen uuteen rytmiin, jossa minä huolehdin vauvasta päivät yksin.

Alkuun jännitti: mitä ihmettä me teemme? Miten saan ajan kulumaan? Keitä tapaamme ja missä? Googlailin ja kyselin somessa parhaita vinkkejä vauvan kanssa tekemiseen. Se avasikin aivan uuden näkökulman kotikaupunkiimme Helsinkiin: käytännössä jokainen seurakunta järjestää vauva- tai perheaamuja ja suurin osa muskareita. Järjestöillä on perhekahviloita ja kaupungin leikkipuistojen vauvatarjonta on suorastaan ylitsepursuavaa. Museoilla on vauvatreffejä ja tanssikouluilla vauvatunteja. Joogaa, uintia ja sirkusta tarjoavat uskomattoman monet toimijat.

Kaiken ihanan keskellä alkoi jo vähän ahdistaa: miten näihin kaikkiin ehtii osallistua? Entä jos vauva viihtyykin vain kotona? Millainen rytmi meille sopii ja millainen kannattaa kehittää?

Jos yö on nukuttu katkonaisesti, vauva kitisee melkein mistä vain, ja tarpeeksi väsyneenä tekee välillä mieli yhtyä pienen itkuun.

Yleensä kaikki on paljolti kiinni pienen unesta ja sitä kautta myös omasta jaksamisestani. Kun vauva ja minä saamme unta, kummatkin pystyvät touhuamaan virkeinä. Saan pyykit ripustettua ja aamupalan syötyä keskeytyksettä, ja jaksamme hassutella musiikin tahtiin loputtomasti. Päivän lounastreffit ja muut menot hoituvat hyvin. Jos yö on nukuttu katkonaisesti, vauva kitisee melkein mistä vain, ja tarpeeksi väsyneenä tekee välillä mieli yhtyä pienen itkuun.

Jokainen vauva ja perhe on erilainen. Meidän vauvamme on aikamoinen sylimyyrä ja tarvitsee paljon läheisyyttä. Niinpä olen oppinut rytmittämään omia tekemisiäni ja esimerkiksi meikkaamaan leikkimaton vieressä: kun olen lähellä, vauvakin rauhoittuu leikkiinsä paremmin. Ainakin tässä vaiheessa hänet on myös helppo pitää tyytyväisenä: kunhan vauvalle antaa huomiota, hän on onnellinen. Laulut, lorut, rytmiharjoitukset ja pienet lukutuokiot ovat yhteisiä herkkujamme arjessa.

Yhden menon taktiikka mahdollistaa vauvantahtisuuden unissa, syönneissä ja ulkoiluissa, mutta pitää myös äidin kiinni aikuisten maailmassa.

Kaikkein tärkeintä ovat kuitenkin olleet samassa elämäntilanteessa olevat ystävät. Meillä on perhevapailla olevien kavereiden kesken WhatsApp-rinki, jossa vaihdamme kuulumisia ja vinkkaamme vauvaystävällisiä tapahtumia. Lounastapaamiset ja hauskat tekemiset yhdessä rytmittävät päiviä. Toisilta vanhemmilta saa paljon tukea ja vinkkejä siihen, mitä lapsen kanssa tehdä milloinkin. Kirppariretkillä teemme yhdessä edullisia löytöjä pienille ja usein myös vaihdamme kuulumisten lisäksi pieneksi jääneitä vaatteita tai hyödyllisiä vauvatarvikkeita.

Meille on toiminut hyvin se, että joka päivä on yksi juttu, mitä tehdään. Joskus se on vauvamuskari, joskus lounastreffit, joskus luottamustoimiini liittyvä kokous, johon vauva tulee mukaan. Yhden menon taktiikka mahdollistaa vauvantahtisuuden unissa, syönneissä ja ulkoiluissa, mutta pitää myös äidin kiinni aikuisten maailmassa. Jokainen vauva on kuitenkin yksilö ja jokainen perhe omanlaisensa. Olisikin hauska kuulla, millainen rytmi muilla on? Mitä te kotona olevat puuhaatte päivisin lasten kanssa?