Katri Korolainen 29.1.2020 3 min

Uskalla pyytää apua

Pääsisipä jumppaan! Tai edes ruokakauppaan yksin! Vauvan makuuhuoneen seinät pitäisi maalata, mutta ei lasta voi pitää maalinkatkuisessa kodissa. Ja uskaltaisiko jossain vaiheessa jo haaveilla treffi-illasta puolison kanssa kaksin?

Vauva- ja lapsiperheet tarvitsevat usein tukea arjen sujuvaan rullaamiseen. Kenties yleisintä on tarve lapsenhoitoon, ja siinä tutkimustenkin mukaan auttavat eniten isovanhemmat. Yli 70 prosenttia suomalaisista isovanhemmista näkee lapsenlapsiaan vähintään pari kertaa kuussa.

Vaikka päivittäin lasta hoitavat isovanhemmat ovatkin kattavan päivähoitojärjestelmän vuoksi harvinaisuus Suomessa, myös valtiovalta tunnistaa isovanhempien hoivavastuun. Esimerkiksi kotihoidon tukea voidaan maksaa  myös silloin, jos hoitaja on isovanhempi. Tulevan perhevapaauudistuksen yhteydessä on myös käyty keskustelua isovanhempien tuen lisäämisestä: se saa kannatusta niin puolueilta kuin järjestökentältä.

Uusi rooli pienen kanssa löytyy pikkuhiljaa, viettämällä aikaa yhdessä.

Meidän lapsellamme on ihanat ja rakastavat isovanhemmat, jotka ovat valtavan kiinnostuneita lapsen elämästä ja kehityksestä. Perinteinen isovanhempien hoivarinki on kuitenkin meillä erilainen: oma äitini on kuollut ja toiset isovanhemmat asuvat kaukana. Näin ollen meillä on käytännössä arjessa mukana vain yksi isovanhemmista.

Isälleni poikamme on ensimmäinen lapsenlapsi ja hän on aivan innoissaan! Isoisä on käynyt hänen kanssaan sekä vauvojen taidetuokioissa että matkustanut kanssamme toiselle paikkakunnalle lastenvahdiksi, jotta minä olen voinut hoitaa luottamustoimiani. Uusi rooli pienen kanssa löytyy pikkuhiljaa, viettämällä aikaa yhdessä.

Lapsellamme on isovanhempien lisäksi myös paljon muita läheisiä. Muun muassa lapsen kummit, ja meidän perheessämme myös kummien lapset, ovat iso ilo ja apu vauvan kanssa. Olemme kummeja ristikkäin toistemme lapsille, ja isoimmat lapsista jo kilpailevat siitä, kuka saa hoitaa vauvaa. Taannoin 9-vuotias kummityttäreni loukkaantui, kun kuuli vauvan olleen hoidossa toisten kummiensa luona. Lisäksi meidän sisaruksemme ja muut läheiset ystävät ovat tarjoutuneet ihanasti apuun, vaikkei vauvan hoitokertoja ole vielä edes ollut montaa. Tärkeintä on kuitenkin tietää, että apu on saatavissa silloin, kun sitä tarvitsee.

Vanhemmaksi kasvamisessa kyse lienee nimenomaan tästä: luottamuksesta siihen, että lapsi pärjää kyllä muuallakin kuin omassa sylissä.

Silti vauvan hoitoon jättäminen mietityttää. Eniten kyse on luultavasti omasta uskalluksesta kysyä ja henkisen napanuoran kasvattamisesta niin, että lapsen uskaltaa päästää silmistään. Vanhemmaksi kasvamisessa kyse lienee nimenomaan tästä: luottamuksesta siihen, että lapsi pärjää kyllä muuallakin kuin omassa sylissä. Mietin myös paljon sitä, ettei meidän perheemme kuormita liikaa muita: tuntuisi pahalta, että yhteydenpito perheenjäseniin tai ystäviin kutistuisi vain lastenhoitokyselyiksi.

Koen myös, että esimerkiksi isovanhemmilla on oikeus kieltäytyä lastenvahtikeikoista: omia menoja saa priorisoida, ovat ne sitten töitä tai vapaa-ajan juttuja. Isovanhemmuuden odotuksista ja velvollisuuksista saadaan kuitenkin turhan helposti jännitteitä perheisiin. Asiantuntijat tarjoavat tällaisiin tilanteisiin avuksi ensisijaisesti lempeää, suoraa puhetta perheen kesken.

Tärkeintä on, että luo omalle perheelleen turvaverkon itselleen sopivalla tavalla. Ja uskaltaa myös kysyä apua silloinkin, kun ei ole ihan varma.

Jokainen perhe muodostaa oman tukiverkostonsa, ja jokainen perhe myös tarvitsee oman tukiverkostonsa. Isovanhempien lisäksi vauva- ja pikkulapsiarjessa voivat auttaa ystävät, naapurit, työkaverit, palkatut lastenhoitajat tai kunnan kotipalvelu. Tärkeintä on, että luo omalle perheelleen turvaverkon itselleen sopivalla tavalla. Ja uskaltaa myös kysyä apua silloinkin, kun ei ole ihan varma. Yleensä apua pyytäessä voi yllättyä positiivisesti!

Aihesanatlapsiperheet