Katri Korolainen 13.6.2019 3 min

Mitä jos vauva ei voikaan hyvin?

Suurinta osaa odottavista vanhemmista jännittää. Odotukseen sisältyy aina myös pelko: entä jos lapsella ei olekaan kaikki hyvin? Entä jos synnytyksessä käy jotain yllättävää? Entä jos lapsi saapuukin ennenaikaisesti?

Suomessa odottajien ja vastasyntyneiden hoito on maailman huippuluokkaa. Silti pieni elämä on hauras ja yllätyksiä saattaa tulla.

Sairastan itse nuoruusiän diabetesta eli kuulun äitinä riskiryhmään. Vaikken itse voi taudilleni mitään, syyllisyys ja pelko olivat läsnä jokaisessa odotuspäivässä. Miten oma hoitotasapainoni vaikuttaa pieneen? Entä jos en jaksakaan synnytyksessä? Jos jokin meneekin pieleen?

Luotto hoitohenkilökuntaan ja suomalaiseen järjestelmään onneksi tyynnytti. Odotusajan kontrollit olivat tiuhoja ja kun synnytys viimein oli käsillä, meille kerrottiin selkeästi, mitä tuleman pitää. Jaksoin synnytyksen hyvin ja pysyin rauhallisena osaavissa käsissä. Puolisoni sai olla mukana koko ajan tsemppaamassa. Saimme ihanan poikamme syliimme sektion jälkeen.

Vauva vietiin kuitenkin vastasyntyneiden teho-osastolle heti synnytyssalista. Aluksi hoito oli enemmänkin varmuuden vuoksi, mutta ensimmäisen päivän aikana selvisi, että hän tarvitsi pidemmän hoitojakson teho-osastolla. Vaikka tilanne oli koko ajan vakaa, poika oli niin monessa letkussa kiinni, ettei häntä voinut ottaa syliin ja vain silitellä ja hoitaa sängyssään.

Muutaman päivän jälkeen minut kotiutettiin, mutta vauva jäi edelleen sairaalaan.

Sairaalapäivät olivat mustia: minä toivuin sektiosta, puolisoni sai olla sairaalassa vain päiväsaikaan ja vauva pysyi tehohoidossa. Saimme osallistua pojan hoitoon niin paljon kuin hänen kuntonsa mahdollisti, mutta tuntui kamalalta olla juuri synnyttäneenä sairaalassa ilman omaa lasta sylissä. Muutaman päivän jälkeen minut kotiutettiin, mutta vauva jäi edelleen sairaalaan. Nieleskelin kyyneleitä kotona, jossa kaikki kulmat odottivat jo uutta perheenjäsentä.

Viidentenä päivänä vauva pääsi tehohoidosta ja seuraavana päivänä pääsimme vihdoin kotiin aloittamaan perhe-elämää. Sen jälkeen arki on ollut onnellista opettelua uuteen poikamme kanssa. Silti tuo muutamien päivien kokemus pelosta ja epätietoisuudesta puristaa edelleen sydäntä.

Ehdottomasti suurin osa raskauksista ja synnytyksistä menee hyvin ja ongelmitta. Vuosittain kuitenkin noin kahdeksan prosenttia vastasyntyneistä tarvitsee Suomessa tehohoitoa. Kela on huomioinut näiden lasten perheet, sillä sairaan lapsen hoitamiseen on luotu oma erityinen etuutensa, erityishoitoraha. Erityishoitorahaa voi saada esimerkiksi vastasyntyneen ollessa sairaalahoidossa, jolloin se ei kuluta esimerkiksi isyysvapaan toistaiseksi harvoja päiviä. Etuus on ansiosidonnainen ja sitä voi saada alle 16-vuotiaan sairaan lapsen hoitamiseen.

On rauhoittava tietää että myös silloin, kun kaikki ei menekään suunnitellusti, vanhemmat ja perhe saavat tukea.

Rahallisen tuen lisäksi tarjolla on henkistä tukea: vanhempien vertaistukiryhmiä ja keskusteluapua sosiaalikuraattorin tai sairaalapapin kanssa. Meidän kokemuksemme mukaan myös hoitohenkilökunta on kokenutta ja osaa tukea perheitä hädän hetkellä.

Jälkikäteen ajatellen olen kiitollinen: poikamme on nyt terve ja sairaalan osaava henkilöstö tuki meitä hienosti vaikeassa tilanteessa. Tehohoidon aikanakin tiesimme lapsemme olevan maailman parhaassa hoidossa. Kokemus oli kuitenkin pelottava ja eittämättä raskas alku vauvaperhetaipaleelle. Mutta on rauhoittava tietää että myös silloin, kun kaikki ei menekään suunnitellusti, vanhemmat ja perhe saavat tukea.