Katri Korolainen 18.2.2020 3 min

Isän aika alkaa

Totta se on: parin viikon päästä palaan työelämään. Hyvästi vapaat aikataulut, pitkät päiväsaikaiset kävelylenkit, värikylvyt, muskarit ja mammalounaat. Tervetuloa palaverit, tavoitteellinen tekeminen ja työyhteisö!

Tuntuu hyvältä palata, ja olen siinä etuoikeutettu. On valitettavan yleistä, ettei työpaikkaa olekaan valmiina perhevapaiden loppuessa. Miltei neljännes naisista myös vaihtaa työpaikkaa perhevapailta palatessaan. Vaihto voi toki olla hyvästä, mutta itse palaan mieluusti samoihin tehtäviin, tuttujen ihmisten luo. Kun arki muuttuu muuten niin paljon, on mukavaa, että työ ainakin rakenteellisesti luo pysyvyyttä.

Töihin paluuta helpottaa myös se, että kotona muutokset ovat kohtuullisia: poikamme jatkaa kotihoidossa isänsä kanssa. Puolisoni odottaa jo malttamattomana yhteistä aikaa lapsen kanssa. Myös minä odotan, että heidän suhteensa lujittuu entisestään. Olemme koettaneet jakaa vanhemmuutta parhaamme mukaan puolisoni kanssa, mutta lapselle päivät kotona oleva vanhempi on vielä toistaiseksi ykkönen. Toivon, että yhteisten kuukausien jälkeen kummankin vanhemman hoiva olisi lapselle yhtä tärkeää.

On tärkeää, että toinenkin saa kokemuksen lapsen kanssa kotona olosta.

Luulen, että hoivavastuun vaihto tekee vanhemmuuden lisäksi hyvää myös parisuhteellemme. On tärkeää, että toinenkin saa kokemuksen lapsen kanssa kotona olosta: pikkutyypin leikeistä, pyykkikoneen hurinasta ja päivittäisestä kokkausrumbasta. Päiväunien ajoittaisesta rauhasta ja toisinaan myös katkonaisuudesta. Aikatauluttomasta olemisesta ja kuitenkin siitä, mitä on olla jatkuvasti valmiudessa huolehtimaan toisesta.

Kulunut miltei vuosi on ollut ensisijaisesti ihana. Poikamme täyttää näinä päivinä 10 kuukautta ja on vaikea ajatella merkityksellisempää tekemistä kuin hänen kasvunsa seuraaminen. Pienestä nyytistä on sukeutunut huumorintajuinen vipeltäjä, joka kiipeilee kaikkialle ja haluaa tutkia kaikkea uutta. Vaikka matkalle mahtuu myös unettomia öitä ja lohduttomia itkuja, lapsen kanssa on oikeastaan ollut helpompaa kuin mitä etukäteen pelkäsin.

Puolisoni pitää täydet isyysvapaat ja sen päälle hoitovapaata ja vuosilomia yhteensä vähän päälle puoli vuotta.

Olimme puolisoni kanssa sopineet vuoronvaihdosta tässä kohtaa jo hyvissä ajoin raskausaikana. Ehkä juuri siksi olen nyt niin valmis vaihtoon: lapsi tuntuu jo melko isolta ja hänellä on hirmuisen hauskaa isänsä kanssa. Puolisoni pitää täydet isyysvapaat ja sen päälle hoitovapaata ja vuosilomia yhteensä vähän päälle puoli vuotta.

Meillä kummallakin oli haaveissa viettää vauvan kanssa aikaa kotona ennen päivähoidon aloittamista. Tämä järjestely tulee meille myös taloudellisesti kannattavimmaksi, kuten syksyn postauksessani kerroin. Uskon itsekin voivani kokonaisvaltaisesti paremmin, kun saan olla samaan aikaan strategisia kehityslinjoja luova ammattilainen ja pienen poikani äiti.

Samalla halu päästä töistä kotiin ajoissa on kasvanut melkoisesti.

Teen helmikuussa jo muutamia työpäiviä ja kieltämättä tuntuu hienolta olla taas mielenkiintoisten ja haastavien töiden äärellä. Myös lounaan syöminen rauhassa ja lämpimänä tuntuu luksukselta. Samalla halu päästä töistä kotiin ajoissa on kasvanut melkoisesti. Minua tarvitaan, mutta ensisijaisesti minä itse kaipaan kotiin. Ennen lasta saatoin avata läppärin mieluusti vielä illallakin, mutta nyt työasiat jäävät viimeistään kotikynnykselle luonnostaan. Kun pienet, pehmoiset kädet käpertyvät kaulaani työpäivän jälkeen, tiedän missä minun paikkani juuri silloin on.