Katri Korolainen 9.5.2019 3 min

Äitiä mä aina muistan

Sunnuntaina vietetään äitienpäivää. Lapsuudessani juhla oli söpö: tarjoilimme äidille aamiaisen vuoteeseen ja köllöttelimme pitkään koko perheen voimin. Jossain vaiheessa äiti istutettiin olohuoneen sohvalle ja me lapset esitimme hartaudella valmistamamme musiikkiesitykset.

Äitienpäivä on muistuttanut myös siitä, mitä ei vielä ole tai ehkä koskaan olisi: omista lapsista.

Aikuisena äitienpäivä on saanut muitakin sävyjä. Menetin äitini viisi vuotta sitten ja siitä lähtien äitienpäivä on ollut enemmänkin haikea ja surullinen juhla. Päivä muistuttaa kipeästi siitä, mitä ei enää ole. Samalla kolmikymppisen, perheestä haaveilevan naisen maailmassa äitienpäivä on muistuttanut myös siitä, mitä ei vielä ole tai ehkä koskaan olisi: omista lapsista.

Vaikeiden vuosien ja surujen jälkeen vietän tänä vuonna ensimmäistä äitienpäivää itse äitinä, maailman rakkain pieni ihminen sylissäni. Mielen täyttää kiitollisuus ja epäusko: minunko annetaan kokea tämä kaikki onni?

Yhteiskunnan tuen kannalta Suomeen syntyminen on lottovoitto: maamme on kansainvälisessä vertailussa arvotettu maailman 11. parhaaksi paikaksi syntyä. Suomalainen yhteiskunta pitää huolen myös äideistä: hyvin taloudellisesti tuetut perhevapaat, kattava maksuton neuvolajärjestelmä ja terveydenhuollon korkea taso tekevät ainakin minusta varsin kiitollisen veronmaksajan. Myös laadukas ja edullinen varhaiskasvatus parantaa niin lasten oppimista kuin kummankin vanhemman mahdollisuutta työuraan. Äitiyspakkaus on suomalainen innovaatio, jota ihaillaan säännöllisesti ympäri maailmaa.

Perhevapaajärjestelmässä on paljon kehitettävää, mutta maailman mittakaavassa koen olevani etuoikeutettu.

Vanhempainvapaat tai äitiyspakkaus eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyyksiä vaan määrätietoisen perhepolitiikan tuloksia. Suomen ensimmäiset äitiysvapaat säädettiin yli sata vuotta sitten, kun vuonna 1917 annettiin asetus työstä “eräissä teollisuus- ynnä muissa ammateissa”. Asetuksessa säädettiin naispuolisille työntekijöille neljän viikon pakollisesta synnytyslomasta. Äitiyspakkaus taas kehitettiin 30-luvun lopulla tilanteeseen, jossa oltiin huolissaan syntyvyyden laskusta Suomessa. Isoäitieni 50-luvun Suomessa ei lomia tunnettu: varsinaiset uudistukset sekä äitiyslomaan että päivähoitoon liittyen tehtiin vasta 70-luvun alussa. Oma äitini on 80-luvulla saanut nauttia jo nykyisen kaltaisesta järjestelmästä, ja äidin vapaista on onneksi siirrytty yhdessä jaettaviin perhevapaisiin minun ja poikani vauvavuosien välissä.

Lue myös: Äitiyspakkaus valmistaa vanhemmuuteen – katso video

Näin äitienpäivän alla olen kiitollinen ja ylpeä suomalaisesta järjestelmästä: minulla on mahdollisuus huolehtia lapsestani hänen varhaisimpien kuukausiensa ajan ilman taloudellista huolta tai pelkoa töiden seisahtumisesta työpaikallani. Myös puolisoni voi jakaa vauva-arjen kanssani näin alkuun usean viikon ajan ja kun minä palaan töihin, hänen on mahdollista jäädä kotiin lapsen kanssa yhtä helposti kuin minunkin. Perhevapaajärjestelmässä on paljon kehitettävää, mutta maailman mittakaavassa koen olevani etuoikeutettu. Tuleviin hallitusneuvotteluihin perhevapaauudistusta toki kaivataan, niin Suomen kilpailukyvyn kuin syntyvyyden nostamisen näkökulmasta.

Joka tapauksessa toivotan ihanaa äitienpäivää jokaiseen elämäntilanteeseen: vauva-arkeen, ruuhkavuosiin, odotusaikaan ja myös niihin tilanteisiin, kun juhlapäivä herättää erilaisia tunteita. Ne kaikki ovat sallittuja.