Fanny Toivio 11.12.2018 3 min

Hävisin nopeuskilpailun työharjoittelu­paikoista

Tätä tekstiä kirjoittaessani suurin osa luokkakavereistani suorittaa ensimmäistä työharjoitteluamme, joka kestää kuusi viikkoa. Itse en kuulu tähän joukkoon. Mistä se sitten johtuu? Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan työharjoittelupaikkoja ei oikeastaan itse hankita juuri ollenkaan. Valittavissa olevat harkkapaikat ilmoitetaan Jobiili-nimisellä nettisivustolla, josta alan opiskelijat käyvät varaamassa itselleen paikan. Kyseessä on siis periaatteessa nopeuskilpailu.

Kun harkkapaikkoja on liian vähän opiskelijamääriin nähden, joku jää aina ilman paikkaa.

Kun harkkapaikkoja on liian vähän opiskelijamääriin nähden, joku jää aina ilman paikkaa. Itselleni kävi juuri näin ensimmäisen harjoitteluni kanssa. Monen epäonnisen tapahtuman kautta en siis saanut työharjoittelupaikkaa pääkaupunkiseudulta enkä kotikaupungistani Tampereelta. Minulla oli oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: joko lähteä suorittamaan työharjoittelua johonkin muuhun kaupunkiin (tämä olisi tarkoittanut joko muuttoa kuudeksi viikoksi tai todella pitkiä työmatkoja) tai suorittaa harjoittelu jonain muuna ajankohtana.

Noh, en ollut valmis käyttämään työmatkoihin useampaa tuntia päivässä, eikä minulla juurikaan asu sukulaisia sellaisissa paikoissa, joihin olisin voinut lähteä harjoittelua suorittamaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi siis jäi puuttuvan harkan suorittaminen myöhemmin. Minulle oikeastaan ainoa mahdollinen aika on vasta ensi kesänä, eli vietän kesästäni kuusi viikkoa tehden palkatonta työharjoittelua. Voitte varmasti uskoa, että en mitenkään ihan kauhean iloinen asiasta ole – kesä olisi kuitenkin opiskelijalle vuoden parhain aika tehdä palkkatöitä ja säästää tulevaa kouluvuotta varten.

Luokkakaverini ovat varmasti monta kokemusta rikkaampia tammikuussa, kun palaamme takaisin koulunpenkille.

Harmittaa ihan todella paljon, että en päässyt suorittamaan ensimmäistä harkkaani samaan aikaan luokkalaisteni kanssa. Luokkakaverini ovat varmasti monta kokemusta rikkaampia tammikuussa, kun palaamme takaisin koulunpenkille. He ovat päässeet harjoittelemaan teoriassa opiskelemiamme asioita käytännössä ja saaneet varmasti rutkasti itsevarmuutta ja uusia alaamme liittyviä taitoja.

Hieman stressaan jo etukäteen tulevien harjoitteluiden varauksia, sillä en halua jäädä enää ilman harkkapaikkaa. Pahimmillaan se voisi jopa viivästyttää opintojani ja valmistumistani! Tämän yhden myöhemmin suoritetun harjoitteluni ei pitäisi pitkittää opintojani, mutta nyt näiden kuuden viikon aikana, kun luokkalaiseni ovat harjoittelussa, en oikeastaan pysty etenemään opinnoissani.

Palkattoman harjoittelun aikana täytyy elää tukien ja säästöjen varassa.

Koska opintoni ovat ihan alkutekijöissään, joudun käymään tämän varausprosessin vielä useaan kertaan läpi. Meidän koulutukseemme taitaa kuulua jopa kymmenen työharjoittelua. Se on tietysti hyvä asia – eihän hoitotyötä pelkästään koulunpenkillä opi. Ainoa mikä siinä harmittaa, on se, ettei harjoitteluistamme tosiaan makseta palkkaa. Harkkojen aikaan ei myöskään oikeastaan pysty tekemään palkkatöitä, eli sinä aikana täytyy elää tukien ja säästöjen varassa.

Toinen harjoittelumme alkaa jo tammikuun lopussa, ja sitä varten onneksi sain paikan. Koetankin nyt ennakoida sitä ja tulevaa kesää tekemällä töitä niin paljon, kun ehdin. Olen nyt siis palkkatöissä siihen saakka, kunnes koulu taas jatkuu joulun jälkeen.

Olen käynyt tätä epäonnista tapahtumaa monesti läpi sekä kokenut hieman jopa ahdistusta ja stressiä siihen liittyen. Luokkalaisistani pari on kanssani samassa tilanteessa ja olemmekin saaneet toisistamme vertaistukea. Eniten on ärsyttänyt se, että lukuisista yrityksistä huolimatta en mistään onnistunut löytämään harkkapaikkaa. Olen esimerkiksi ollut yhteydessä moniin yksityisiin lääkäriasemiin, mutta kaikkialta olen saanut vastaukseksi, etteivät he ota alkuvaiheen opiskelijoita harjoitteluun.

Tällä hetkellä olen kuitenkin jo ihan sinut tämän asian kanssa, sillä kaikki kuitenkin järjestyi ja pääsen suorittamaan puuttuvaa harkkaa ensi kesänä!